Väline on viesti. Unioninkadulla Tuomiokirkkoa vastapäätä on Suomen kulttuurin muistipankki. Kokoelmapäällikkö Sinimarja Ojonen pyrkii työtovereineen siihen, että kauniit vanhat kirjat säilyvät ikuisesti kaikesta tiedon digitalisoinnista huolimatta.
112 kilometriä kansallista muistia
Pylväineen ja kupoleineen kreikkalaista temppeliä muistuttavassa Kansallis- kirjastossa on kappale joka ikistä Suomessa julkaistua paino-tuottetta. Uusia tulee kilometri vuodessa.
Teksti Katri Simonen
Kuva Sirpa Päivinen
Kansalliskokoelmaan eli Fennicaan on karttunut kirjoja jo Mikael Agricolan Abckiriasta eli 1500-luvulta lähtien. Lehtiä on tallennettu yli 200 vuotta. Kansalliskirjasto saa kaikki kotimaiset painotuotteet lain nojalla suoraan kirjapainoista.
Kauniissa kirjastossa säilytetään myös pienpainatteita, kuten julisteita, esitteitä, vuosikertomuksia, puhelinluetteloita ja almanakkoja. Jopa eiliset erikoistarjousmainokset löytyvät Kansalliskirjastosta.
– Pienpainatteet kertovat arjesta. Sosiologeille ne ovat aarreaitta, kokoelmapäällikkö Sinimarja Ojonen sanoo.
Kirjastoon kerätään niin ikään kaikki Suomessa julkaistut äänitteet savikiekoista cd-levyihin. Eikä tässä kaikki: neljä vuotta sitten on alettu haravoida suomalaisia internet-sivuja ja kerätä sieltä otoksia. Näin tallentuu nettiavaruudestakin ajankuvaa.
Ostamalla ja lahjoituksina kirjastoon on saatu myös ulkomaisia kirjoja. Jo Kansalliskirjaston alku, Turun Akatemian vuonna 1640 perustettu kirjasto, sai vapaakappaleet kaikista Ruotsin valtakunnassa painetuista kirjoista. Sitten tapahtui katastrofi: Turun kirjasto paloi poroksi vuonna 1827.
Nykyinen kirjasto avattiin uudessa pääkaupungissa vuonna 1845. Noin sadan vuoden ajan sinne kerättiin vapaakappaleet kaikista Venäjällä painetuista teoksista. Pietarilaisten ylimysten suurlahjoitusten ansiosta Suomeen saatiin runsaasti myös koko Euroopan tiedekirjallisuutta.
Nykyään Kansalliskirjastoon ostetaan humanistista tiedekirjallisuutta.
Yhteensä Kansalliskirjastossa on kirjoja ja muita painatteita 112 hyllykilometriä.
– Kokoelmat karttuvat vuodessa yhden hyllykilometrin verran. Tilat riittänevät vuoteen 2020, Sinimarja Ojonen sanoo.
Lisää tilaa on hankittu kalliota louhimalla. Uusimmat tilat Unioninkadun tienoon alla, neljään tasoon porrastetut luolastot, ulottuvat 23 metriä meren pinnan alla.
Luolaston optimikosteassa ilmastossa säilytetään muun muassa korvaamattoman arvokkaita käsikirjoituskokoelmia: papyruksia, keskiaikaisia pergamentteja, musiikkikäsikirjoituksia sekä löytöretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöldin karttakokoelmaa, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista.
Maan alta löytyvät myös ainoat teokset, jotka pelastuivat Turun Akatemian palosta. Ne sattuivat olemaan silloin lainassa.
– Luolien suurimpia aarteita saa lainata vain erikoisluvalla, ja niitä saa lukea vain valvotuissa olosuhteissa erikoisaineistojen lukusalissa. Näiden teosten pitää säilyä ikuisesti, Ojonen sanoo.
Mikrofilmaus on säilyttämisen kannalta luotettava ja hyvä tekniikka. Filmit säilyvät ainakin 500 vuotta, ja filmien aineistoja on helppo siirtää muihin käyttöympäristöihin. Varjopuolena on käytön rajoittuminen yksittäisiin lukulaitteisiin.
Mikrofilmeille on kuvattu kaikki sanomalehdet sekä osa vanhimmista aikakauslehdistä ja kirjallisuudesta.
Vapaaseen verkkokäyttöön on digitalisoitu sanomalehdet vuoteen 1910 saakka, pergamenttifragmentit sekä pieni osa vanhasta Fennicasta. Myös vanhoja kotimaisia äänitteitä on digitoitu ja niitä voi kuunnella vapaasti Raita-tiedostosta. Uudempien kulttuurituotteiden digitalisoimista hankaloittavat tekijänoikeuskysymykset ja rahapula.
– Jos meillä olisi rahaa, digitalisoisimme vaikka mitä. Mutta menetelmä on erittäin kallis, ja digiaineiston ylläpitäminenkin maksaa, Sinimarja Ojonen kertoo.
Vaikka kaikki vanhat kirjat saataisiinkin joskus nettiin, alkuperäisteosten säilyttäminen on kokoelmapäällikön mukaan Kansalliskirjaston Suuri Tehtävä. Sillä väline on myös viesti.
Näyttöruutu ei välitä sitä viestiä, mikä painavassa, nahkakantisessa, lumppupaperiset sivut täyteen merkityksiä ladatussa esineessä on. Sellainen kirja on viesti hitaasta maailman-ajasta.
Jaa tämä artikkeli: