17.10. 2013: Monta tapaa rukoilla
Pääkirjoitus: Vaali tapaa, niin tapa vaalii sinua. Yksi vaalimisen arvoinen tapa on rukous. Se on sananmukaisesti ”taivahan lahja” meille ihmisille. Se kantaa, se yhdistää, se on Pyhän syli.
Iltarukous on usein ihmisen ensimmäinen rukous. Sen opettaa äiti, isä tai isovanhempi. Sitä luetaan sängyn vierellä, kun pienen silmiä jo painaa. Rukouksesta tulee tapa. Lapsen mielessä iltarukous voi olla vähän maaginenkin – sitä ei saa unohtaa. Lausutut sanat antavat turvan.
Iltarukouksen opettaminen on tärkeää, sillä se antaa mallin tulla Jumalan eteen. Rukoukseen ei tarvita sen kummempaa syytä, tavallisen päivän kanssa voi pysähtyä hetkeksi. Vaikka iltarukous ei aikuisena enää päivittäin kulkisi mukana, rukouksen mahdollisuus kulkee. Kun elämä koettelee, kädet puristuvat ristiin. Hädässä olevalle rukous on oljenkorsi, keino levätä, selviytyä ja päästä eteenpäin.
Rukoukselle ei ole yhtä tapaa. Yhdelle rukous on ennen kaikkea kiitosta ja ylistystä, toiselle siunauksen ja avun pyytämistä, kolmannelle Jumalan läsnäolossa lepäämistä. Yksi huokailee, toinen itkee, kolmas laulaa, neljäs miettii osaanko ollenkaan. Näistä erilaisista lähestymistavoista huolimatta rukous on jotakin aidosti meitä yhdistävää.
Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Se suuntautuu itsestämme poispäin, kohti salattua ja suurta. Tämä suunta yhdistää rukoilevat kristityt. Huomio ei ole meissä ja meidän tekemisissämme tai tahdossamme, vaan Jumalassa ja hänen teoissaan. Eri perinteistä tuleville ja eri tavoin ajatteleville kristityille rukous voi antaa yhteyden kokemuksen. Kristityt voivat kirkkokuntarajojenkin yli aina rukoilla yhdessä ja toistensa puolesta. Rukous rakentaa yhteyttä Jumalaan, toisiin ihmisiin ja itseen.
Tapiolan kirkossa vietettiin viime sunnuntaina juhlaa, kun kirkkoherra Päivi Linnoinen asetettiin virkaansa. Siinäkin juhlassa rukouksella on ollut iso rooli: seurakunta rukoili Päiville siunausta tähän tehtävään. Esirukouksessa kyse ei ole vain rituaalista: Seurakunnan yhteinen rukous on valtava lahja, joka kantaa ja tukee.
PS.
On ihana muistaa, että seurakunnan rukous sulkee sisäänsä meidät jokaisen. Joka sunnuntai seurakunta kantaa Jumalan syliin myös toinen toisensa, meidät kaikki, tässä ja nyt, kaikkina elämämme päivinä.
Urpu Sarlin
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja ja
Espoon seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: