20.2. 2014 Jo riittää synkistely!
Pääkirjoitus: Miten saatte noin valtavat kansanjoukot pysymään kirkon yhteydessä, kysyvät eurooppalaiset kirkkojen edustajat meiltä?
Me tutkimme otsa rypyssä mennen vuoden tilastoja. Kuinka paljon jäseniä lähti pois, kuinka paljon tuli tilalle? Montako syntyneistä lapsista kastettiin, kuinka moni nuori kävi rippikoulun? Saatiinko ikäihmisten kerhoon lisää jäseniä vai harvenivatko rivit? Miten kävi seurakunnan jumalanpalveluselämän: kuinka moni tuli kirkkoon viettämään Jumalan kansan juhlaa?
Aika monen kysymyksen kohdalla joudumme toteamaan, että luvut ovat pienentyneet. Kun tätä kuulutetaan riittävän monta kertaa ja usealla eri tavalla, alkavat seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset vastuunkantajat syystäkin miettiä: mitä me teemme väärin, kun mikään ei tunnu onnistuvan.
Mitäpä jos tänä vuonna katsoisimme asiaa myös toiselta kantilta ja antaisimme arvon kaikelle sille pyyteettömälle työlle, jota Jumalan valtakunnan työtä tekevät, seurakuntaansa rakastavat työntekijät ja vapaaehtoiset vastuunkantajat lukuisissa eri tehtävissä ovat jälleen tehneet?
Kerrotaan monipuolisesti ja innolla siitä, että vielä suurin osa kansastamme haluaa kuulua kirkkoon ja tukea sen toimintaa taloudellisesti. Näin hyvää tilannetta ei missään muussa Euroopan maassa ole.
Kirkolla ja sen sanomalla on Suomessa vielä vankka jalansija, vaikka muuta viestitetään. Uskon, että asia ei olisi näin, ellei kirkossa olisi tehty rukoillen ja määrätietoisesti hyvää sekä laadukasta työtä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Esimerkiksi Olarin seurakunnassa tehdyn työn puitteissa tapahtui kymmeniätuhansia merkityksellisiä kohtaamisia viime vuonna. Siihen tarvittiin kymmenien työntekijöiden ja vapaaehtoisten taitoa ja uskosta nousevaa lähimmäisenrakkautta.
Kirkko tekee hyvää myös kuluvana vuonna. Seurakuntien työntekijät uurastavat parhaan taitonsa mukaan kohdatessaan apua tarvitsevia ihmisiä. Sadat vapaaehtoiset antavat aikaansa ja osaamistaan yhteiseksi hyväksi myös tänä vuonna. Vielä suurempi joukko ihmisiä tukee tätä toimintaa eri tavoin. Iloitaan siitä!
PS.
Haastan sinut miettimään, mikä omassa kotiseurakunnassasi on parasta juuri nyt.
Salla-Maria Viitapohja
Kirjoittaja on Olarin kirkkoherra.
salla-maria.viitapohja@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: