23.1. 2014 Rippikoulun vaikeat valinnat
Pääkirjoitus: Rippikoulun alkaminen ei tule kenellekään puun takaa. Silti alkuvuodesta alkaa kova sutina, kun ”meidän nuorelle jo sovittu” yhteinen rippikoulun kokoontuminen ei sovikaan.
Eikö sitä voisi korvata jotenkin muuten, kysytään. Joukkueen menestys riippuu siitä, voiko meidän nuori osallistua harrastuksiinsa rippikoulukokoontumisen sijaan. Jos tämä ei onnistu, väläytellään jopa kirkosta eroamista.
Mitä me vanhemmille vastaamme?
Mielessäni on kolme vaihtoehtoa.
Ensinnäkin, kaikkien ihmisten on tehtävä elämässään valintoja. Kipeitäkin. Kaikkea ei voi saada: kakkua ei voi samalla syödä ja säästää.
Seurakunnan valinta on tarjota mahdollisuus osallistua yhteisiin kokoontumisiin ja kokea jotain siitä, mitä kutsutaan yhteisöllisyydeksi. Sellaista ei voi kokea yksin.
Nuoren ja hänen vanhempiensa on myös valittava. Rippikoulun voi käydä 15-vuotiaana vain kerran elämässä. Se on valinta kasteopetuksen puolesta. Rippikoulun voi tietysti siirtää myöhemmäksi ja käydä sen yksityisesti. Sekään ei ole suuri menetys – paitsi juuri sen yhteisöllisyyden kannalta.
Toiseksi, seurakunta voisi lähteä siitä, että kaikkia sen nuoria kohdellaan aidon tasapuolisesti. Niinpä jo syyskaudella laaditaan jokaiselle rippikoululaiselle henkilökohtainen opintosuunnitelma siitä, mitkä viikonloput ja illat hänelle sopivat.
Tämä tietysti vaatii enemmän resursseja. Seurakuntaa voisi motivoida se, että tällaisella yksilöllisellä palvelulla sitoutetaan rippikoulunuori ja hänen perheensä vahvemmin seurakunnan jäsenyyteen. Mutta tuolloin pitää hyväksyä myös se, että seurakuntamme eivät ole ensisijaisesti yhteisöjä, vaan palveluntuottajia, joiden varsinaisena tehtävänä on toteuttaa jäsentensä yksilölliset tarpeet – maksoi mitä maksoi.
Kolmanneksi, seurakunta voi verkottua eri harrastusryhmiin sekä sopia 15 vuotta täyttäville yhteisestä rippikoulu- ja harrastusohjelmasta. Näin ei tarvitse jumpata sopivia aikoja enää uudelleen.
Eikö tavoitteena ole, että kaikki voittavat? Myös ne nuoret, joiden toiveena on rippikoulun kautta löytää itselleen oma joukkue tai edes yksi kaveri.
Mitä me heille vastaamme, jos yhteisöllisyys ei rippikoulussa loista enää johtotähtenä?
PS.
Rippikoulun käyneiden osuus suhteessa 15-vuotiaisiin seurakunnan jäseniin voi seurakunnassa olla yli 100 prosenttia. Rippikoulun kautta tullaan myös seurakunnan jäseneksi.
Jouni Turtiainen
Kirjoittaja on Espoonlahden kirkkoherra
jouni.turtiainen@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: