3.10. 2013: Katse olennaiseen
Pääkirjoitus: Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Näin kuuluu säästäväisen, tai ainakin järkevää taloudenpitoa harjoittavan kotitalouden budjettiohje. Seurakunnalle säästäväisyys ei ole hyve, jos ei tietysti tuhlaaminenkaan. Kerätty vero on tarkoitettu käytettäväksi seurakunnan perustoimintaan, ihmisten hyväksi.
Espoon seurakuntien taloudessa palokellot eivät vielä soi. Toisin on monessa muussa seurakuntataloudessa, jossa pakon edessä joudutaan hätäratkaisuihin. Kellojen kumu kannattaa ottaa tosissaan ja ryhtyä pohtimaan, mikä kirkon ja seurakuntien toiminnassa on keskeisintä.
Miten seurakunnat parhaiten palvelevat jäseniään, niin että kirkon perustehtävä toteutuu? Kohtaavatko kysyntä ja tarjonta? Mikä on luovuttamatonta ja mistä olemme valmiita päästämään irti? Mitä uutta meidän pitäisi tehdä?
Kirkon jäseniltä saatu vastaus on selvä. Jäsenet arvostavat seurakuntien tekemää auttamistyötä ja se on usealle tärkeä syy kuulua kirkkoon. Verovarat mahdollistavat seurakuntien tarjoaman tukiverkon: esimerkiksi diakoniatyön monet muodot, moninaiset vertaistukiryhmät, perheneuvonnan, sairaala- ja oppilaitospapit ja etsivän nuorisotyön.
Toinen olennainen syy jäsenyydelle on kirkon läsnäolo elämän taitekohdissa: lapsen syntymässä, avioliiton solmimisessa ja elämän päättyessä. Kaste, vihkiminen ja hautaan siunaaminen ovat ihmiselämän käännekohtia, jossa seurakunnan halutaan olevan läsnä.
Näiden toimintamuotojen lisäksi seurakunnissa järjestetään runsaasti kokoavaa toimintaa, joka tarjoaa hengen ravintoa ja yhteisöllisyyttä eri-ikäisille ja eri elämäntilanteessa oleville. Essen tapahtumasivut ovat näköalapaikka juuri tähän toimintaan.
Osa seurakuntien rahoista menee myös puitteiden ylläpitämiseen kuten henkilöstö- ja taloushallintoon sekä kiinteistöjen ylläpitoon. Kiinteistöt ovat espoolaisille merkittävä resurssi: seurakunnilla on viisi kirkkoa, lähes kolmekymmentä kappelia, kolme leirikeskusta ja viisi hautausmaata.
PS.
Päättäjien tehtävä on nyt katsoa niin seurakuntien toimintaa kuin puitteita kriittisin silmin. Mikä kirkon elämässä on olennaisinta ja tärkeintä? Teemmekö oikeita asioita?
Urpu Sarlin
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja ja
Espoon seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: