3.7.2014 Usko on enemmän

• 30.06.2014 17:46

Pääkirjoitus: Vaikuttamaan pyrkivä ateismi on noussut voimakkaasti esiin viime vuosina. Niin sanotut vapaa-ajattelijat, mutta myös muut aktivistitahot, ovat asettuneet vahvasti arvostelemaan ja jopa vastustamaan sekä uskontoa yleensä että kristillisiä kirkkoja.
Avoimuus vuorovaikutukselle ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä periaatteita meille kristityille ja kirkoillemme. Henkilökohtaisella tasolla asettuminen vuorovaikutukseen haastaa aina työstämään omaa ajattelua ja kehittämään vuoropuhelun taitoa. Yhteisön tasolla kysymys on tehtävästä kertoa kirkon uskon perusteista aina ja kaikkialla.

Keskustelussa ateistin kanssa käy usein selväksi kaksi asiaa. Ateistin on ensinnäkin vaikea hyväksyä uskon salaisuusluonnetta eli sitä, että usko ei ole vain loogisten päättelyjonojen summa. Toiseksi ateistille vaikuttaisi usein olevan vaikeaa ymmärtää, että uskossa ei perimmiltään ole kysymys etiikasta. Usko on kyllä aina sidottu kysymykseen hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, mutta se ei koskaan tyhjene pelkästään näihin kysymyksiin.
Usko on syvimmältä olemukseltaan antautumista itseä suuremman varaan, luottamusta siihen, että Kolmiyhteinen, ihmisiä rakastava Jumala kantaa meitä. Usko on näkemistä toisin, kun elämä avautuu kokonaisuutena Jumalasta ja hänen rakkaudestaan käsin.

Henkilökohtaisimmillaan usko ilmenee ehkä rukouksessa. Rukouksessa ovat läsnä juuri uskon salaisuusluonne sekä sen luonne etiikkaa täydentävänä elämän todellisuutena.
Etiikka – kysymys hyvästä ja pahasta – on kyllä läsnä myös rukouksessamme, se on rukouselämämme yksi ulottuvuus. Kysymys ei tällöin ole vain pahuutemme, väärien tekojemme ja asenteidemme tunnustamisesta itsellemme ja Jumalalle. Kysymys on myös luvasta olla hämmentynyt, kun emme aina tiedä, mikä olisi oikein.

PS.

Aktivistiateisteja kuunnellessa ja heidän kirjoituksiaan lukiessa tulee usein olo, että en tunnista uskoa ja kirkkoa, jota he kuvaavat. Noissa kuvissa esiintyy mustavalkoinen usko ja fundamentalistinen kirkko. Se voi olla piirtäjänsä näköinen, mutta omaa luterilaista kirkkoani ja sen elämää en noista kuvista juurikaan tunnista.

Mauri Vihko
Kirjoittaja on Kauniaisten suomalaisen­ seurakunnan kirkkoherra.
mauri.vihko@evl.fi