3 x runoja pienimmille
Luonnon kirjo
Maailma on ihmeitä täynnä sille, joka osaa katsoa. Ulf Starkin ja Linda Bondestamin Kaikki tämä (Teos 2013) on kuin yksi pitkä runo, jossa vanhempi esittelee pienelleen luonnon kiertokulkua ja moninaisuutta muinaisista hirmuliskoista kesäiseen siiliin. Bondestamin leikkaa-liimaa-kuvitus pursuaa matkalippuja, karttoja ja kankaiden kuoseja. Niissä on oivallettavaa kaikenikäisille.
Pieni suuri
Jukka Itkosen ja Matti Pikkujämsän Keinuhevosen kengittäjä (Kirjapaja 2013) on vanhemman puhetta lapselleen. Runot kulkevat odotusajasta taaperon touhuihin. Pikkujämsän hellyttävät kuvat komppaavat kauniisti hämmennystä ja haltioitumista. Pelkäksi päivänpaisteeksi kirja ei jää: riveillä kaikuu myös vanhemmuuden blues. Vauva panee elämänjärjestyksen uusiksi: ”Joka päivä opin miten pieni voi olla suurin.”
Kurittomat riimit
Klassikot kestävät. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu (ensipainos WSOY 1956) on kasvattanut jo lukuisia suomalaissukupolvia runon maailmaan. Ihan pienimmätkin osaavat riemuita Herra Pii Poon ja Haitulan rytmeistä. Kurittomista riimeistä ja hullunkurisesta sanailusta nauttii myös aikuinen. Maija Karma kuvittaa herkällä kädellä.
Jaa tämä artikkeli: