3 x tärkeintä elämässä: vapaalaskija, moniyrittäjä ja perhebloggaaja kertovat
Marja Kihlströmille tärkeintä on perhe. Hoitovapaalla oleva Kihlstöm imettää yksivuotiasta Eddaa. Perheeseen kuuluvat myös puoliso Matti, nelivuotias Ebba sekä yhdeksänvuotias Dani.

Marja Kihlströmille tärkeintä on perhe. Hoitovapaalla oleva Kihlstöm imettää yksivuotiasta Eddaa. Perheeseen kuuluvat myös puoliso Matti, nelivuotias Ebba sekä yhdeksänvuotias Dani.

3 x tärkeintä elämässä: vapaalaskija, moniyrittäjä ja perhebloggaaja kertovat

Kirkon tutkimuskeskus selvitti, että valtaosalle suomalaisista perhe on ykkönen. Elämän tärkeät arvot ja merkitykset löytyvät osalle kuitenkin muualta.

Mikä on elämäntehtävä? Entä minkälaisia ovat ihmisten elämänarvot? Onko tärkein asia perhe, työ vai harrastukset? Nämä kysymykset eivät jättäneet Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijaa Maarit Hytöstä rauhaan.

Hytönen halusi tietää suomalaisten näkemyksiä kutsumuksesta. Siksi hän liitti siihen liittyviä kysymyksiä valtakunnalliseen kyselytutkimukseen, jonka Kirkon tutkimuskeskus tekee neljän vuoden välein.

Kyselyssä perhe oli ykkösasia kolmelle vastaajalle neljästä. Suurituloiset pitivät perhettä tärkeimpänä elämän osa-alueena useammin kuin pienituloiset. Pienituloisissa on eniten niitä, jotka siirtävät lasten hankkimista tai jättävät sen väliin kokonaan. Löytö teki Hytösen surulliseksi.

– Vain hyväosaisilla on mahdollisuus työhön, perheeseen ja harrastuksiin. Harvalla suomalaisella on aito mahdollisuus valita, mikä näistä on tärkein.

Työ ja harrastukset identiteetin rakentajina

Työ oli tärkeintä 13 prosentille vastaajista: useimmin miehille, helsinkiläisille ja yrittäjille.

– Vanhemmille ikäluokille työ on itseisarvo, vaikka he ovat eläkkeellä. Nuoremmille on tärkeää, että työssä näkyvät omat elämänarvot, Maarit Hytönen kertoo.

Hytönen arvelee, että nuorten työsuhteeseen vaikuttavat epätyypilliset työsuhteet, satunnaiset työttömyysjaksot ja työelämän ristiriitaiset vaatimukset.

Hytösen mukaan suomalaiset ovat omaksuneet kutsumusajattelun: lähes puolelle suomalaisista työ on kutsumus. Luterilaisessa kirkossa on arvostettu paljon työtä.

– Työ ja työllisyys koskevat vain osaa suomalaisista. Siksi työtä ei voi pitää ihmisarvon mittarina, Hytönen sanoo.

Harrastus on elämän tärkein asia suunnilleen yhtä isolle joukolle kuin työ. Harrastuksen nosti ykköseksi 12 prosenttia vastaajista. He olivat yleensä nuoria aikuisia, työttömiä ja sinkkuja. Useilta puuttui ammatillinen koulutus.

– Harrastus nousi tärkeimmäksi, jos muuta valittavaa ei ollut, Maarit Hytönen sanoo.

Tulokset ovat peräisin Gallup Ecclesiastica 2015 -kyselytutkimuksesta, johon vastasi lähes 4 200 suomalaista. Kirkon tutkimuskeskus tekee tutkimuksia neljän vuoden välein. Hytösen kesällä ilmestyneessä verkkojulkaisussa Kutsumus, elämäntapa vai urakka – Suomalaisten käsityksiä elämäntehtävästään on käytetty aineistona tätä kyselytutkimusta sekä aikakauslehtien henkilöhaastatteluja.

Milja Fromholtz vietti sapattivuoden rinteessä

Vuosi harrastusten ehdoilla päättyi elokuussa. Milja Fromholtzin intohimona ovat alppilajit.

– Halusin laskea ja olla vuoristossa koko kauden ajan. Sain harrastusta eteenpäin.

Fromholtz aloitti vapaalaskun Lapin Pyhätunturilla ja Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tammi–helmikuussa hän oli Itävallassa Alpeilla. Maalis–huhtikuun hän laski taas Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Siellä mäet piti kiivetä itse ylös.

Kesä–heinäkuussa Fromholtz matkusti Kiinaan Trans-Siperian junalla. Samalla reissulla hän vaelsi Mongoliassa ja ympäri Kiinaa.

Sapattivuosi tietotyöstä ja harrastukset olivat Fromholtzille mahdollisia, koska hän oli säästänyt niihin. Hän asuu poikaystävänsä kanssa yksiössä, eivätkä he käy ulkona syömässä tai baareissa. Fromholtzille on tärkeää, että myös poikaystävä haluaa säästää rahaa urheiluun ja retkeilyyn.

Tällä hetkellä Fromholtz käyttää työstä liikenevän ajan retkeilyyn, vapaalaskuun ja harrastusblogin kirjoittamiseen. Hän laskee merkittyjen reittien ja hiihtokeskusten ulkopuolella. Kun lunta ei ole, hän kiipeilee ja liikkuu luonnossa.

Fromholtz on lasketellut kolmivuotiaasta alkaen. Hänen lapsuudenperheensäkin säästi muusta, jotta pääsi rinteeseen.

Laskettelu vaihtui nopeasti lumilautailuun, minkä lisäksi Fromholtz on harrastanut myös telemark-hiihtoa. Se helpotti siirtymistä vapaalaskijaksi rinteiden ulkopuolelle.

Milja Fromholtz on tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Työn ja vapaa-ajan ero on selkeä.

– Harrastaminen kulkee työnteon rinnalla. Vuoristossa on hyvä irrottautua työstä. Siellä ei voi vilkuilla puhelinta koko ajan. Lumivyöryvaaran vuoksi on huomioitava ympäristöä. Pienimmälle huomiolle jäävät perhe ja kodinhoito. Onneksi poikaystävä on valmis lähtemään mukaan laskumatkoille.

Fromholtz ei halua kuitenkaan sanoa, että harrastus on työtä tärkeämpi. Työ on hyvän arjen toinen puoli.

– En olisi hyvä työntekijä, jos paahtaisin vain töitä. Nyt oikein odotan, että pääsisin taas tekemään tietotyötä vuoden tauon jälkeen.

Kai Ruuskasella on kohta neljä yritystä

Kai Ruuskanen on pistäytymässä Helsingissä. Hän on diginomadi, joka työskentelee pääasiassa kahvioissa tai vuokratyötiloissa. Koti sijaitsee Kiinan Shenzhenissä.

Ruuskanen majoittuu usein hotelleissa tai tuttavien nurkissa. Kiinaan hän ihastui eräällä työmatkallaan ja halusi palata sinne. Perheettömänä hänen oli helppo siirtyä työskentelemään sinne, missä häntä tarvitaan.

Ruuskanen on mukana kolmessa yrityksessä. Yksi suunnittelee ja valmistaa tuotteita diginomadeille, toinen hoitaa maahantuontia ja maastavientiä kiinalaisten ja länsimaisten yritysten välillä. Kolmas on elektroniikkaan keskittynyt verkkokauppa. Näiden lisäksi hän on perustamassa terveydenhuoltoalan startup-yritystä.

Lähes parikymmentä vuotta Kai Ruuskanen työskenteli toisten palveluksessa. Hän siirtyi muutaman vuoden välein tehtävästä toiseen. Vastuuta tuli lisää. Töissä hän pyrki johdon asettamiin tavoitteisiin.

Jotain silti puuttui. Tuntui, että työnantaja maksoi menetetystä vapaa-ajasta. Intohimo löytyi harrastuksista. Ruuskanen ulkoili, valokuvasi ja herkutteli ruuan ja viinien parissa. Käännekohta oli lasketteluonnettomuus, jonka jälkeisellä sairaslomalla Ruuskasella oli aikaa miettiä, mitä hän elämältä haluaa.

– Huomasin, että minulla ei ollut intohimoa työhöni.

Ruuskanen palasi toisten palvelukseen. Havaittuaan, ettei edes yleneminen uralla auttanut, hän jättäytyi työelämän ulkopuolelle. Hän päätti rakentaa työnsä intohimojensa ympärille.

– Työn tekeminen, verkoston kasvattaminen ja kielen opiskelu Kiinassa oli se, mitä halusin tehdä.

Nyt työ on intohimo, jonka vuoksi ei tunnu pahalta luopua esimerkiksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevasta asunnosta ja kodin sisustamisesta. Töissä jaksaa, kun asettaa itse tavoitteensa.

Työskenteleminen on nykyään Kai Ruuskaselle kaikkea sitä, mikä edistää jonkin hänen yrityksensä toimintaa. Kaikki tehtävät eivät edes tunnu työltä. Ero työ- ja vapaa-ajan välillä on häilyvä. Jos Ruuskanen haluaa aivan oikeaa vapaa-aikaa, hän sulkee puhelimensa, tapaa tuttuja tai käy uinti- ja juoksulenkeillä.

– Työ on elämän rikastuttaja. Toivon, että asiat, joita teen, jättävät hyvän jäljen.

Marja Kihlström hoitaa perhettään ja bloggaa siitä

Kun raskaustesti näytti positiivista, Marja Kihlström päätti, että tästä lähtien perhe on etusijalla. Hän oli 21-vuotias opiskelija, jonka avoliitto oli juuri päättynyt. Kihlström piti lapsen, vaikka se merkitsi yksinhuoltajuutta.

– Halusin näyttää, että pärjään. Hoidin opintoni samassa tahdissa kuin muut.

Valmistujaisiltana Kihlström tapasi baarissa Matin, jonka kanssa alkoi seurustella. Mies raivasi asunnostaan hyllyn kumppaninsa lapsen Danin tavaroille. Pian kolmikko muutti yhteiseen kotiin ja alkoi elää perheenä. Myöhemmin syntyivät Ebba ja Edda.

Tällä hetkellä perhe on ykkössijalla. Marja Kihlström on hoitovapaalla ja tekee Puhu muru -blogia sekä satunnaisesti myös seksuaaliterapeutin ja seksuaalikasvattajan töitä. 

– Tarvitsen muutakin elämää. Työ ja opiskelu ovat intohimojani.

Puoliso on yrittäjä. Vapaa-aikaa löytyy vaihtelevasti.

Kihlströmin perheessä korostuvat yhteisölliset arvot. Heidän ympärillään on laajentunut perhe, johon kuuluvat lasten kavereiden perheet ja molempien vanhempien sisaret ja vanhemmat perheineen.

Kihlström asuu Helsingin ydinkeskustassa, jolloin työmatkoihin menee vain hetki. Oman pihan sijaan lähellä on yhteinen leikkipuisto, jossa lapsilla on paljon kavereita. Tilasta on pitänyt kuitenkin tinkiä.

Kihlströmin perhe harkitsee muuttoa omakotitaloon Karkkilaan, Marjan lapsuudenkotiin. Valinta on vaikea. Karkkilasta vanhempien työmatkat olisivat kuitenkin pidemmät, mikä lyhentäisi perheen yhteistä aikaa.

– Tykkäämme mieheni kanssa olla yhdessä. Hän on paras ystäväni.

Pitämissään synnytysvalmennuksissa Marja Kihlström on muistuttanut, että kotityöt ovat rakkauden tekoja. Kun molemmat tekevät kotitöitä, jää aikaa myös parisuhteen hoitoon.

– Perhe saadaan. Kukaan ei tiedä, saako sitä vai ei, Marja Kihlström muistuttaa.

Jaa tämä artikkeli: