Jokapäiväinen ilo. Hadrianuksen mausoleumi eli Castel Sant’Angelon linnoitus hallitsee Leena Montin työhuoneesta avautuvaa näkymää. Rakkaan Tiber-joen rantaan hän pääsee työmatkalla joka päivä.
30 vuotta Vatikaanin radiossa
Paavin radion suomenkielinen ohjelma on Leena Montille kuin oma lapsi. Eläkkeelle jääminen ei kuulu 72-vuotiaan Leena Montin suunnitelmiin.
Teksti ja kuva Päivi Arvonen
Kahdesti viikossa lähetettävän ohjelman pääsisältö koostuu Vatikaanivaltion uutisista, Paavin matkoista, puheista ja saarnoista. Vatikaanin radion suomenkielisten ohjelmien kuulijakunnasta valtaosa on ei-katolisia. Etenkin monet opettajat seuraavat ohjelmaa.
Leena Monti saa paljon kirjeitä ja palautetta kuuntelijoiltaan.
– Kyse on kuitenkin Paavin radiosta. Liian pitkälle Pietarinkirkon kupolin alta ei ole järkevää lähteä sooloilemaan, Monti määrittelee diplomaattisesti.
Työmäärän lisääntyminen on ollut Leena Montin radiotoimittajan uran merkittävin muutos. Hän aloitti työnsä Vatikaanin radiossa vuonna 1981. Aiemmin esimerkiksi äänitarkkailu oli muiden hoidossa. Viime vuosina yhä enemmän työtä on tullut toimittajan hoidettavaksi.
– Viimeisin suurin muutos oli kesäkuussa saapunut yllättävä uutinen lyhyt- ja keskiaaltolähetysten lopettamisesta. Siirrymme siis kokonaan internetiin. Sain paljon suruvalitteluja päätöksen johdosta myös sellaisilta henkilöiltä, joiden en edes tiennyt kuuntelevan ohjelmaa.
Monti muistelee haikeasti vuosia ennen digiaikaan siirtymistä.
– Nyt kaikki taustatiedot löytyvät netistä. Oli oikeastaan aika ihanaa istua tuntikausia kirjastoissa etsimässä tietoja. Tottahan ymmärrän kehityksen, mutta radio ja internet ovat kaksi eri asiaa. Radion odotetun ohjelman ääreen istahtaminen ja tutun äänen kuunteleminen on eri asia kuin netin klikkaaminen. Vaikka sisältö olisikin sama, jotain jää puuttumaan.
Skandaaliuutiset katolisesta kirkosta ovat Leena Montin mielestä osin median paisuttelemia.
– Häpeällisiä asioita on tapahtunut. Myös paavi Benedictus XVI on kertonut olevansa tapahtumista hyvin pahoillaan ja surullinen. Esimerkiksi alaikäisiin kohdistuvista rikoksista pitää paavin mukaan tekijöiden joutua ehdottomasti siviilioikeuden eteen.
Leena Monti sanoo rakastavansa nykyistä paavia, jonka ajatusmaailmaan hän on päässyt sisälle kääntäessään paavin puheita.
– Kunpa ihmiset kuuntelisivat enemmän, mitä paavi todella sanoo. Olisi myös hyvä muistaa, että hän on luonteeltaan ujo, mikä vaikuttaa etenkin julkisiin esiintymisiin.
Hadrianuksen mausoleumi eli Castel Sant’Angelon linnoitus hallitsee Leena Montin työhuoneesta avautuvaa näkymää. Rakkaus italialaiseen mieheen toi hänet Roomaan jo 1960-luvulla. Myöhemmin leskeksi jäänyt Monti on kotiutunut Roomaan ja Italian yllätykselliseen arkeen erinomaisesti.
– Rakastan Tiber-joen rantaa. Kävelen joen rannassa osan työmatkaani. Joenrantakävely kokoaa ajatukset ja inspiroi tulevaan päivään.
Roomaan matkustaville Monti suosittelee ensimmäisen päivän ohjelmaksi kiertoajelua bussilla.
– Kiertoajelu antaa hyvän kokonaiskuvan, jonka jälkeen voi valita kiinnostuksen kohteensa. Rooma on täynnä ihania kirkkoja kuten San Giovanni in Laterano eli Lateraanikirkko.
Eläköityminen ei kuulu 72-vuotiaan Leena Montin suunnitelmiin.
– Olisin voinut jäädä eläkkeelle jo vuonna 2005, mutta viihdyn työssäni ja minua on pyydetty jatkamaan. Hoidan työtäni niin kauan kuin jaksan.
Luvassa lienee vielä lukemattomia työvuosia. Monti huolehtii kunnostaan kävelyn lisäksi neljä kertaa viikossa painonnostoharrastuksella.
– Siinä pää tyhjenee rautaa punnertaessa, samalla tyhjentyy ja latautuu. Painonnosto ei Italiassa ole naisten hommaa, mutta sain heti kunnioitusta miehiltä, kun he näkivät treeniohjelmani.
Leena Monti toimi vuosia vapaaehtoisena katolisen kirkon ”soppajonossa”, joka tarjoaa maahanmuuttajille ruokaa ja sielunhoitoa kaksi kertaa viikossa. Nykyään hän auttaa vähäosaisia omassa lähipiirissään tarpeen mukaan.
– Herra kyllä huomaa auttajat ja kaiken saa takaisin jossain muodossa ennemmin tai myöhemmin.
Katolisuus kiehtoi Leena Montia jo opiskeluaikana, jolloin hän työskenteli Uudenmaan lääninhallituksessa Helsingissä.
– Ruokatunnilla kiersin kävelylenkilläni Kaivopuiston kautta. Pyhän Henrikin kirkko veti puoleensa. Kerran sitten menin sisään toimistoon ja kerroin hollantilaiselle papille haluavani katekeesiä eli uskonnonopetusta.
www.radiovaticana.va/sv2
Jaa tämä artikkeli: