31.7. 2014 Leppoisasti lomalla
Pääkirjoitus: Lomasta ja lomaltapaluusta on tullut suoritus, josta ei selviä ilman erilaisia elämänohjeita. Monelta eri taholta on tarjolla välillä vähän ristiriitaisiakin ohjeita siitä, mitä lomalla voi ja mitä ei voi tehdä. Toisten mielestä esimerkiksi some-paasto tekisi jokaiselle hyvää, toinen ohje taas kehottaa pitämään yhteyksiä yllä, toki kunnioittaen lähellä olevia lomaseuralaisia.
Myös työsähköpostin lukemisesta on lomalaisille annettu erilaisia ohjeita. Jonkun mielestä niiden lukeminen lomalla vähintäänkin vaarantaa työntekijän terveyden ja hyvinvoinnin. Toisen ohjeen mukaan taas sähköpostin selaaminen ja turhien viestien karsiminen lomalla helpottaa työhön paluuta seuraavaa masennusta ja ensimmäisten loman jälkeisten työpäivien väistämätöntä sähköpostiähkyä.
Säätilan suhteenkin lomakaudella eletään epätodellisissa tunnelmissa ja epärealistisissa odotuksissa säätiedotuksia jatkuvasti seuraten. Milloin meitä piinaa sietämätön hirmuhelle, milloin taas jäätävä kylmyys (Suomen kesähän on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen) – ja siinä välissä tuhoisat rankkasateet ja pelottavan rajut ukkoset. Missä on se vanha kunnon ”normaali kesäsää” sateineen ja paisteineen?
Lomalta palaavan työntekijän kuuluu olla levännyt, virkistynyt, uusia virikkeitä saanut ja valmiina tarttumaan tehokkaasti sekä innolla eteen tuleviin työtehtäviin. Lomalla on täytynyt tapahtua paljon erilaisia mukavia asioita, joita sitten kelpaa syksyn pimetessä ja ilmojen viiletessä muistella.
Entäpä jos loma olikin hengästyttävä puserrus ilman lepotaukoja?
Olisiko mahdollista, että edes lomalla uskaltaisit suoda itsellesi hetkittäin vapauden mennä tai olla menemättä, tehdä tai olla tekemättä, ”leppoistella” päivästä toiseen ilman sen kummempia suunnitelmia tai tavoitteita? Rauhassa ja hiljaisuudessa voisikin sitten syntyä odottamatta tilaa jollekin, jota ei voi ennalta aavistaa eikä suunnitella. Ehkä sellaisella hetkellä olisi mahdollista kokea jopa häivähdys Pyhästä.
PS.
Yksi vinkki lomalaisille ja muillekin: Kiasmassa on Alfredo Jaarin näyttely Kun runous ei riitä. Kannattaa nähdä ja kokea!
Salla-Maria Viitapohja
Kirjoittaja on Olarin seurakunnan kirkkoherra.
salla-maria.viitapohja@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: