Puolaan lähetetään silloin tällöin rekkalastillinen kirpputorimyytävää asunnottomien Emmaus-ryhmille. Pakkaamassa Phill Lewis (vas.), Aitor Ossa Rissanen, Helka Ahava ja Ulla Hoyer.
50-vuotias Helsingin Emmaus auttaa lähellä ja kaukana
Helsinkiläiset, jotka lahjoittavat tavaraa Emmauksen kirpputorille, ovat solidaarisuuden ketjun alkupää. Hyvän lonkerot ulottuvat lähelle ja kauas.
Ennen pakkaamista juodaan kahvit.
Sitten joukko riuskoja KRIS-erityisnuoria ja muita Emmauksen vapaaehtoisia alkaa täyttää pakettiautoa vaate- ja tavarasäkeillä. Hakkilassa odottaa jo kontillinen kolleja sekä rekka puolalaisine kuskeineen. Määränpää on Krakova.
– Rekka vie tavaraa Puolan asunnottomien Emmaus-yhteisöille. Ne saavat kirpputorimyynnistä toimeentulonsa ja samalla varoja paikalliseen avustustyöhön, Helka Ahava, Emmauksen hallituksen puheenjohtaja, kertoo.
Vallilassa, Emmauksen Mäkelänkadun kirpputorin kulisseissa, puuhaa noin 60 vapaaehtoista. Työpanoksensa antaa vuosittain myös 10–15 työkokeilijaa, -harjoittelijaa ja -kuntoutujaa. Ihmisten kirjo Emmauksessa on yhtä moninainen kuin kirpputorin antimien.
Kun ihmiset voimaantuvat, he auttavat edelleen muita."
– Helka Ahava
Tavara ei koskaan lopu
Palkattuja työntekijöitä on vain yksi, toiminnanjohtaja Anu Hyle.
– Ennen myynti notkahti aina joulun jälkeen. Nyt tavara ei koskaan lopu, hän kertoo.
Hyle pitää työstään, koska tehtävät ovat niin moninaisia. Toissa kesänä hän oli esimerkiksi työleirillä Liettuassa. Siellä kunnostettiin puutaloa Missing persons -järjestölle. Taloon tulee kirpputori ja ihmiskaupan uhrien suojapaikka.
– Rempattiin 30 asteen helteessä… Tyttäreni ei saanut kesätöitä Helsingistä, joten hänkin lähti Liettuaan roinaa raahaamaan, Hyle kertoo.
Alica Tiirakari ilmoittaa kuuluneensa Emmaukseen jo lapsesta, vanhempiensa myötä. Hän tekee kirpputorilla mitä milloinkin tarvitaan.
– Kotona seinät kaatuvat päälle, mutta täällä on hyvä olla, Alica sanoo.
Bertel Backholm esittäytyy eläkkeellä olevaksi sähköasentajaksi.
– Sähkölaitteiden kunnostajana minusta on hyötyä.
Iraiida Lukka-de Groot lajittelee nappeja ja nauhoja.
– Tämä ei ole mitään työtehoseurameininkiä, tekstiilikäsityöläinen toteaa. Kun hän lähtee kirpputorilta, takin selkään kiinnitetyt pikkiriikkiset siivet näkyvät.
Yhtä tärkeitä kuin kierrätys ja kaupanteko ovat yhdessä oleminen ja seurustelu. Helka Ahava (vas.), Aitor Ossa Rissanen, Phill Lewis, Muhumet Ali Hamsa, Hannu Sario ja Juha Seljanperä pitävät kahvitaukoa.
Vihannesvuokaa yhteisestä pöydästä
Puoli yhdeltä soi lounaskello. Kaikki kerääntyvät yhteiselle aterialle takahuoneeseen. Näin on tehty jo puolen vuosisadan ajan. Tilat vain ovat vaihtuneet – kirpputori on vaeltanut ympäri kaupunkia.
Ensin ollaan hetki vaiti. Sitten Tuula Kajonen alkaa annostella laittamaansa kurkumavihannesvuokaa.
– Käyn täällä kokkaamassa ja lajittelemassa aikakauslehtiä. Kun on jonkinlainen eläke, ei tarvitse enää rikastua. Kotona olen ruokkinut kahta "virtahepoa" ja kehitystyötä olen tehnyt Lattareissa, Kajonen kertoo.
Aterialla jutellaan Viron Katikodista. Kehitysvammaisten Katikoti on saanut inspiraatiota Karjalohjan kehitysvammaisten perhekodeista Toivo ja Rauha; molempia tuetaan ja niihin on tehty talkoo- ja virkistysreissuja. Rahallinen tuki on vain yksi yhteistyömuoto.
Ura solidaarisuusalalla
Tekstiili-insinööri Ulla Hoyer on pyörinyt Emmauksessa yli 30 vuotta, noin 20 tuntia viikossa.
– Mieheni on tutkija, ja hänen työnsä myötä asuimme lasten kanssa eri puolilla Eurooppaa ja Amerikkaa. Kun palasimme Suomeen, olimme jo tottuneet elämään yhdellä palkalla. Enkä ollut enää kiinnostunut vaihtuvien muotien palveluksessa olemisesta. Tekstiiliteollisuuskin oli muuttanut pois Suomesta.
– Oman karriäärin sijaan solidaarisuusliike kiinnosti, ja kuulin Emmauksesta, Hoyer kertoo.
– Uraakin on sitten tullut… Olen kuulunut kansainvälisen Emmauksen hallitukseen ja saanut tutustua Emmauksen toimintaan eri puolilla maailmaa.
Etenkin Limassa, Perussa, toimiva kierrätyskeskus ja Cuna Nazarethin päiväkoti ovat koskettaneet häntä.
– Olen nähnyt miten he pinnistelevät ja ponnistelevat siellä vaikeissa oloissa. – Ah, bonjour, Immaculee, ça va? Ulla Hoyer sanoo yhtäkkiä ja kääntää katseensa tummaan rouvaan.
Immaculee Mukakarera on ruandalainen. Hän oli aikanaan kieliharjoittelussa Emmauksessa ja on jäänyt ystäväksi. Emmauksen lämpimässä ja avoimessa ilmapiirissä on turvallista opetella suomen kieltä.
– Café ou thé? Ulla Hoyer kysyy ja menee hakemaan keksipakettia.
Lenkkinä hyvän ketjussa
Vaikeinta Emmauksen työssä on Helka Ahavan mukaan yhdessä toimiminen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa.
– Aina kun on ihmisiä, tulee ongelmia. Se on valtavan kiinnostava haaste! Yhdessä on vain selvitettävä asioita ja selviydyttävä niistä. Normaalissa työssä ei joudu ylittämään omia rajojaan kuten täällä.
|
Emmauksen kirpputorin aarteita. |
Entisessä elämässään Ahava oli laadunhallinta- ja prosessiohjaustehtävissä Nokialla, kunnes irtisanoutui ja päätyi vapaaehtoiseksi Emmaukseen. Nyt hän puhuu solidaarisuusprosessista tai -ketjusta, jonka ensimmäisenä lenkkinä ovat lahjoittajat, sitten kirpputorin työntekijät, sitten ostajat.
– Myyntituloilla voimme auttaa ihmisiä Suomessa ja eri puolilla maailmaa jaloilleen. Kun he voimaantuvat, he auttavat edelleen muita.
– Puolivahingossa Emmaus on ollut myös edelläkävijä ympäristöasioissa. Työmme ei kasvata hiilijalanjälkeä, Helka Ahava toteaa.
Kirpputori myös Lauttasaaressa
Emmaus-liike syntyi vuonna 1949 Ranskassa. Liike on kansainvälinen ja sitoutumaton, paitsi heikompiosaisten auttamiseen.
Suomessa on kuusi Emmaus-ryhmää. Helsingin yhdistys perustettiin 1966. Alkuaikoina se muodostui kahdesta asumisyhteisöstä, asunnottomien miesten ja idealististen nuorten, ja heidän ylläpitämästään kirpputorista. Vuodesta 1983 myymälä on ollut myös Lauttasaaressa.
Tukikohteita on kahdeksassa maassa, ja kotimaassa avustetaan useita yhdistyksiä.
Korjaus 11.1. kello 9.30: Iraiida Lukka-de Grootin nimi on korjattu.
Jaa tämä artikkeli: