750 litraa
Koulujen päättäjäisviikonloppuna poliisi seurasi tarkoin lapsiemme toimeliaisuutta Helsingissä. Haaviin jäi 750 litraa alkoholia, poliisi kirjoitti 446 sakkoa alkoholin hallussapidosta ja teki 460 lastensuojeluilmoitusta.
Surkeita lukuja. Meillä suomalaisilla on sokea piste. Se on viina. Kyse on aikuisten vastuusta. Ongelmana eivät ole lapset ja nuoret. He ovat paineistettuja juopotteluun. Tämä on viinamyönteistä arkeamme.
Uutta kieltolakiliikettä ei kaipaa kukaan. Mutta ryhtiliike tarvitaan. Nykymenolla ongelma syvenee. Vuosina 1968–1998 suomalaisten alkoholinkäyttö on kolminkertaistunut. Samaan aikaan maksamme vuosittain miljardeja, siis tuhansia miljoonia, euroja viinahaittoina. Ongelma näkyy työpaikoilla, kodeissa, siellä täällä, kaikkialla.
Poliittinen päätöksentekomme on humaltunutta. Alkoholimainontaa ei haluta rajoittaa. Jätämme poliisin tehtäväksi hoitaa ongelmat. Jätämme kotien tehtäväksi käydä kamppailut jälkikasvun kanssa. Yhteiskunnalta ei tukea löydy ongelmien ehkäisyyn. Kun pirtti palaa, saavutaan paikalle.
Eikä kyse ei ole vain eduskunnasta ja maan hallituksesta, jossa Panimoliiton ääni on ollut liian pitkään liian vahva. Kyse on myös kotikaupungistamme Helsingistä. Olen jäsenenä Helsingin kaupungin asettamassa työryhmässä, joka seuraa kaupungin alkoholipolitiikan toimeenpanoa. Linjauksia löytyy, mutta vaikutukset ovat arjessa vähäiset. Toimenpiteet uhkaavat jäädä paperille.
Helsingin kaupungin liikennelaitos, Helsingin Bussiliikenne Oy ja kiinteistöviraston tilakeskus antavat vuokralle mainostiloja, joihin myydään runsaasti alkoholimainoksia. Vastuu on tästä kaukana. Alkoholimainokset tulisi yksiselitteisesti kieltää kaupungin mainospaikoilta. Se on meidän kaupunkilaisten etu. Aivan jokaisen.
Kyse on selkärangasta ja kyvystämme muuttaa arkea. Poliisin takavarikoimat 750 litraa ei ole sattumaa. Tosiasia on, että me yhteisönä sallimme viinaongelman. Nyt kyse on siitä, kuinka pitkään annamme laiminlyönnin jatkua. Me stadilaiset osaamme ostaa oluemme ilman mainoksiakin. Aikuisina.
tuomas.kurttila@
vanhempainliitto.fi
Kirjoittaja on isä ja
teologian maisteri.
Jaa tämä artikkeli: