9 000
Tapasin ryhmän rippikouluikäisiä nuoria. Puhuimme tulevaisuuden suunnitelmista. Yksi halusi opettajaksi, toinen nuorisotyöntekijäksi. Joku oli ryhtymässä juristiksi, kuten suvussa oli ollut tapana. Vakaasti ja rauhallisesti eräs nuorista vastasi: ”Minusta tulee juoppo ja syrjäytynyt.”
Tokaisu pysäytti. Nuoren ihmisen viesti omasta elämästään ja arjestaan oli karu. Ehkä vastauksessa oli ripaus kapinaa, mutta siinä oli myös vakava viesti. Millaisena minut on nähty, mitä sinä aikuinen minusta odotat?
Meillä Helsingissä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa on noin joka viides 25–29-vuotiaista. Vuosina 2007–2011 toimeentulotuella elävien 18–24-vuotiaiden määrä kasvoi 34 prosenttia. Meillä on noin 9 000 syrjäytynyttä nuorta, joilla ei ole koulutusta, töitä, opiskelupaikkaa.
Jokainen näiden nuorten tarinoista on erilainen. Yhteistäkin löytyy. Oppimisvaikeudet, koulukielteisyys, päihteiden käyttö, masentuneisuus, perheessä koettu pidempiaikainen työttömyys. Tutkitusti muun muassa nämä tekijät korostuvat. Kukaan ei kuitenkaan synny syrjäytyneenä. Ei edes se vauva, joka joudutaan ottamaan nopeasti huostaan syntymän jälkeen.
Tärkeää on kysyä, mitä me yhteiskuntana olemme laiminlyöneet tai jättäneet tekemättä. Olemmeko pitäneet huolen, että neuvoloissa oppimisvaikeudet tunnistetaan ja niiden selättämiseen saa tukea? Onko vanhemmuutta tuettu, kun apua olisi tarvittu? Onko päiväkodeissa ja kouluissa riittävästi aikaa jokaiselle lapselle? Olemmeko huolehtineet, että koulujen väliset erot eivät kasva? Entä onko nuorelle löytynyt matalan kynnyksen apua, kun mieli myllertää ja elämä tuntuu synkältä?
Yhteiskuntana olemme hitaita oppimaan. Teemme tänään samoja virheitä kuin 1990-luvun lama-Suomessa. Ne kunnat, jotka 1990-luvulla säästivät eniten kouluterveydenhuollosta, maksoivat nämä säästöt 2000-luvun alussa kohonneina lasten ja nuorten psykiatrisen sairaanhoidon kuluina. Palveluista karsiminen oli säästämistä ihmisestä ja ihmisyydestä.
Jokainen meistä on vastuussa tästä yhteiskunnasta ja sen päätöksistä. Samalla olemme vastuussa niistä odotuksista, joita meillä on nuorta kohtaan. Kukaan ei synny syrjäytyneenä.
tuomas. kurttila@
vanhempainliitto.fi
Kirjoittaja on isä ja
teologian maisteri.
Jaa tämä artikkeli: