"Muusikkona voin olla aidosti oma itseni", yleisön viihdyttämisestä nauttiva Aale Lindgren kertoo. Kuva: Patrik Lindström
Aale Lindgrenin sydän sykkii herkälle oboelle
Aale Lindgrenin pääsoitin on viime vuosina ollut englannintorvi. Hän pitää sitä ääneltään kaihoisana vanhemman miehen soittimena.
Muusikko Aale Lindgrenillä on kohta takanaan huikea 43 vuoden ura Helsingin kaupunginorkesterin oboensoittajana. Liki 30 vuotta hän on kuulunut Pohjoismaiden oboesoiton kärkinimiin.
Parasta aikaa hän viettää viimeistä palkallista kesälomaansa. Muusikkous ja puhallinmusiikki on Lindgrenille elämäntapa, ja siksi iso osa lomasta menee treenatessa ja konsertoidessa. Paikoilleen hän ei aio syksyllä alkavina eläkepäivinäkään jämähtää.
"Valmistelen uutta, joulukuussa ilmestyvää soololevyäni", hän kertoo.
Viisi erilaista oboeta
Aale Lindgren konsertoi 9.7. Urkuyö ja aaria –festivaalilla Espoon tuomiokirkossa urkuri Kari Jussilan kanssa. Yhdessä kaksikko on esiintynyt yli 30 vuoden ajan. Konsertissa kuullaan ainakin Jean Sibeliusta, Guy Bovetia ja Maurice Ravellin musiikkia. Konsertissa Lindgren soittaa viittä soinniltaan, soittotekniikaltaan ja kooltaan eroavaa oboeta.
"Pikkolo-oboen kirkas, läpitunkevan pistävä ja vulgaari ääni sopii hyvin Ravellin Boleroon. Viime vuosina suosikkini ja pääsoittimeni on ollut englannintorvi. Se on kaihoisa, vanhenevan miehen soitin."
Näiden lisäksi konsertissa soivat wieniläinen oboe, Bachin rakastama oboe d'amore ja basso-oboe.
Espoon tuomiokirkkoa Aale Lindgren pitää hyvänä konserttipaikkana.
"Sen miljöö on hieno ja kaiku on hyvä. Lisäksi on mielenkiintoista kuulla soittoa kirkon uudistetuilla uruilla", urkufaniksi tunnustautuva Lindgren sanoo.
Itsevarmuutta ja nöyryyttä
Aale Lindgren kuvaa suhdettaan oboeen viha-rakkaussuhteeksi. Moniin soittimiin verrattuna oboe on herkkä häiriöille.
"Joskus läppiin kondensoituu vettä, ja silloin soitossa saattaa kuulua epämääräisiä korahduksia. Muuten oboe on mukava soitin. Olen huomannut, että tytöt tykkäävät sen äänestä. Monet ihailijani ovat tosin jo 80-vuotiaita", hän tarinoi pilke silmäkulmassa.
Lindgren on pitänyt esiintymisestä lapsesta lähtien. Hän tuntee kiitollisuutta saadessaan toteuttaa itseään musiikin kautta.
"Musiikki on tärkein ja rakkain asia elämässäni. On kiva tehdä työtä, johon on sydämen palo. Yleisön edessä tunnen samaan aikaan sekä itsevarmuutta että suunnatonta nöyryyttä. Muusikkona voin olla aidosti oma itseni", hän pohtii.
Musiikki vei saarnoja paremmin
Aikoinaan Lindgrenin saivat innostumaan musiikista Sipoon seurakunnan kanttori Sulo Salonen sekä musiikinopettajana ollut oopperalaulaja Antti Kaleva.
"Olen romanilastenkodin kasvatti. Aluksi jouduin käymään kirkossa pakosta. Tulikiveä hehkuvista saarnoista en välittänyt, mutta musiikkia kuuntelin. Kanttorilla nimittäin oli tapana virsiä säestäessään improvisoida säkeistöjen loppuun. Musiikki vei, ja pian lauloin myös solistina ja kuorossa."
Aale Lindgrenin musiikkiura alkoi poikasopraanona. Puhallinmusiikin hän löysi sotilasmusiikkikoulussa. Sieltä tie vei edelleen muun muassa Sibelius-Akatemiaan ja ammatillisiin opintoihin Berliiniin.
"Jos minusta ei olisi tullut muusikkoa, niin näyttelijän ammatti olisi ollut vaihtoehtoinen työni", hän kertoo.
To 9.7.2015 klo 22 Urut yötä soivat – Aale Lindgren ja Kari Jussila konsertoivat Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5, 02770 Espoo. Liput lippu.fi tai tuntia ennen ovelta. Ennen konserttia: Taiteilijatapaaminen klo 21.00–21.30 Pitäjäntuvassa (Kirkonmäentie 2) sekä Espoon tuomiokirkon urkujen esittely klo 20.30–21.00 kirkossa. Opastajana esittelyissä toimii Espoon tuomiokirkkoseurakunnan A-kanttori Petri Koivusalo.
Lue lisää Urkuyö ja Aaria -festivaalista.
Ylen artikkeli lastenkodista ja video, jossa Aale Lingren laulaa Siunaa ja varjele meitä -virren vuonna 1963 kuvatussa dokumentissa.
Jaa tämä artikkeli: