
Sophorn Sar ja Yukho Sok-Sar hoitavat pientä Sofia-tytärtään vuorotellen, jotta tyttö saa olla kotihoidossa. Kuva: Karoliina Ek
Äänestämme, tietenkin
”Kuntavaalit ovat tärkeät. Valtuusto päättää kaupungin toiminnasta ja taloudesta. Sen vastuulle kuuluvat terveyskeskuksen, koulun ja päivähoidon palvelut. Ja tietenkin kirjasto, nuorisotilat sekä teiden rakentaminen”, luettelee Sophorn Sar.
”Terveyspalveluissa on parantamisen varaa, jos ihmiset joutuvat sairaana jonottamaan lääkäriin kuusi seitsemän tuntia”, hän lisää.
Myös puoliso Yukho Sok-Sar tuntee kunta-asioita, mutta kumpikaan heistä ei ole ehdokkaana 28.lokakuuta pidettävissä vaaleissa.
”Kielitaitoni ei ole riittävä. Valtuutetun vastuu on suuri”, toteaa Sophorn, joka äänesti kuntavaaleissa neljä vuotta sitten.
”Meillä on kyllä ideoita. Haluamme auttaa toisia ja osallistua eri tavoin”, jatkaa Yukho, joka on Suomen kansalaisena päässyt äänestämään myös eduskuntavaaleissa. Lisäksi hän on äänestänyt seurakuntavaaleissa.
Yhteiskuntaelämää Kambodžassa
Yhteisiin asioihin ei voi vaikuttaa kaikkialla samalla tavalla kuin Suomessa.
”Isäni oli poliitikko Kambodžassa. Kun pääministeriä vastaan tehtiin verinen isku 1998, myös isääni syytettiin siitä. Syytös oli poliittinen, hänellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä”, Yukho kertoo.
Sen jälkeen kun isä oli paennut Thaimaahan, muiden perheenjäsenten elämä tehtiin vaikeaksi. Heidänkin oli paettava. Yukho ei olisi halunnut jättää opintojaan matematiikan ja fysiikan opettajaksi.
”Saimme YK:n pakolaisstatuksen. Olin Thaimaassa vain muutaman kuukauden, ennen kuin saimme turvapaikan Suomesta. Tulin tänne yksitoista vuotta sitten äitini, isosiskoni, isoveljeni ja siskon pojan kanssa.”
Yukho oli silloin 16-vuotias. Perheen isä saapui Suomeen muita myöhemmin.
Epärehellisiä vaaleja
Sophornin pakomatka alkoi aikaisemmin, vuonna 1997.
”Nuorena, parikymppisenä, työskentelin toimittajana. Yhteiskunnassamme ei saanut kirjoittaa kriittisesti ministereistä ja korruptiosta. Poliisi yritti saada minut kiinni. Kaverit neuvoivat minua pakenemaan Thaimaahan turvallisuuteni vuoksi.”
Sophorn oli vuosia Thaimaassa. Siellä hän tutustui Yukhon isään, ja sittemmin Yukhoon. Sophorn sai ensimmäisen turvapaikkansa Hollannista ja muutti Suomeen naimisiin mennessään.
Sophorn muistaa kotimaansa vaalit vuodelta 1993.
”Ne olivat YK:n valvomat rehelliset vaalit. Kuningaspuolue voitti, ja Kambodžasta tuli taas kuningaskunta. Kansanpuolue tuli toiseksi, ja muitakin puolueita oli.”
Vaikuttaa selvältä, etteivät myöhemmät vaalit ole olleet reiluja ja aitoja. Korruptiosta ja ihmisoikeusongelmista huolimatta sama pääministeri on ollut vallassa liki kolmekymmentä vuotta.
”Vaikka minä en voikaan matkustaa vapaasti Kambodžaan, se on turvallinen maa turisteille.”
Ammattiopintoja ja työtä
”En ollut nähnyt lunta ennen kuin tulin Suomeen. Luulin lunta jäämurskaksi. Tulin joulukuussa, ja kolmen viikon kuluttua pääsin aloittamaan suomen kielen opintoja. Kymppiluokan jälkeen opiskelin laborantiksi”, muistelee Yukho, joka on ollut kohta seitsemän vuotta töissä VTT:llä.
Suomen kielen peruskurssin jälkeen Sophorn kävi maahanmuuttajien valmistavan luokan. Sen jälkeen hän suoritti sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon.
”Opiskeluaikana tein vapaa-aikoina keikkoja sairaaloissa. Kelan tuki oli tosi pieni. Valmistumisen jälkeen olen ollut töissä Pelastusarmeijan vanhusten palvelukodissa Iltalassa Viherlaaksossa.”
Opiskelun ja töiden ohella pariskunta on toiminut aktiivisesti Kambodžan ystävyysseurassa ja järjestänyt erilaisia tilaisuuksia. Yukho ohjaa lasten ja nuorten tanssiryhmää.
Vuorovaikutusta ympäristön kanssa
Puolitoistavuotiaan tyttären Sofian syntymän jälkeen pariskunta on vähentänyt harrastuksiaan. Tytär on kotihoidossa. Se onnistuu, kun äiti käy päivätöissä ja isä iltatöissä. Kotikielenä on khmer, Kambodžan valtakieli.
”On tärkeää olla vuorovaikutuksessa ympäristön ihmisten kanssa. Kaikki eivät tiedä, että avoin päiväkoti ja monikulttuurinen perhekerho ovat maksuttomia”, Yukho kertoo.
Perhe asuu Suvelassa ja käy Suvelan kappelissa messussa. Sophornin koti oli kristitty. Yukho kääntyi Thaimaassa kristityksi.
”Menemme kirkkoon, vaikkemme aina ymmärrä kaikkea. Musiikki on yhteinen kieli. Eleitä ja katseita ymmärtää. Pidän myös omakielistä pyhäkoulua”, Yukho toteaa.
Kuinka saadaan äänestysprosentti nousuun?
Sophorn Sar kertoo maahanmuuttajien suhtautumisesta vaaleihin:
”Jotkut eivät tiedä politiikasta mitään. Heitä ei kiinnosta muu kuin se, miten he itse selviävät.”
”Sitten on niitä, joita politiikka kiinnostaa, mutta he eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä. He eivät uskalla lähteä liikkeelle. Asioita on vaikea ymmärtää puutteellisen kielitaidon takia.”
”Kolmanneksi on niitä, jotka tietävät mitä tehdä ja miksi kannattaa äänestää. Heihin kuuluu monia somalialaistaustaisia maahanmuuttajia, jotka osallistuvat rohkeasti politiikkaan. Kambodžalaiset eivät ole vielä yhtä rohkeita.”
Yukho Sok-Sarilla on näkemys siitä, miten useampia maahanmuuttajia saataisiin äänestämään:
”Se, että minä yritän kertoa toisille vaikuttamismahdollisuuksista, ei toimi. Tarvittaisiin puolueitten tai kaupungin järjestämiä tilaisuuksia, joissa on tulkit paikalla.”
Jaa tämä artikkeli: