Nautinto. Itselle mieleinen musiikki koetaan samoissa osissa aivoja kuin mikä tahansa muukin mielihyvää tuottava asia.
Ääni parantaa
Musiikki koskettaa tunteita, joille ei ole sanoja. Se tuottaa voimakasta mielihyvää, ja siksi me rakastamme sitä.
Youtubessa amerikkalaiset sotilaat kantavat haavoittuneita tovereitaan turvaan. Kuvissa on verisiä lapsia, itkeviä sotilaita ja lipuilla peitettyjä arkkujen rivistöjä. Kuvien taustalla junnaa maaninen, vihaa uhkuva rap-poljento, joka tekee videon katselusta erittäin ahdistavaa. Toisessa videossa kuvat vääntyvät, tuskaisten näkymien kavalkadi jatkuu ja raskasta rokkia soittavan Metallican saundi terästää kuvien voimaa.
Musiikin tiedetään tehostavan näköaistin kautta välittyvän tunneviestin tehoa, jos kuvan ja musiikin tunnesisältö on samansuuntainen.
Eräässä tieteellisessä kokeessa yksittäisiä tunnepitoisia kuvia esitettiin tunneilmapiiriä vahvistavan musiikin kanssa tai ilman sitä. Aivojen EEG-käyrässä ja autonomisen hermoston toiminnassa havaittiin voimakkainta reagointia, kun kuvia esitettiin nimenomaan tunnepitoisen musiikin kanssa.
Mitä on tämä, joka meitä näin koskettaa? Yksinkertaisimmillaan se on vain äänten värähtelyä. Sivistyssanakirjan mukaan musiikki on ”laulaen tai soittimien avulla synnytetty äänten jäsentynyt kokonaisuus, joka on oma, itsenäinen taiteen laji.”
Ääniaaltojen aikaansaaman kuuloaistimuksen käsittelyyn osallistuvat lukuisat eri aivoalueet. Korvaan saapuva kuulosignaali kulkee ensin sisäkorvasta kuulohermoa pitkin aivorunkoon ja sieltä talamuksen kautta kuuloaivokuorelle. Siellä käsitellään äänen akustisia piirteitä.
Musiikin käsittelyyn osallistuvat myös useat otsalohkon, ohimolohkon ja päälaenlohkon alueet, joiden toiminta liittyy muun muassa musiikin rakenteen löytämiseen. Musiikki aktivoi myös limbisen järjestelmän alueita, kuten mantelitumaketta, aivotursoa ja pihtipoimua aivokuoren alla.
Tähtitenori Andrea Bocelli kannattelee ooppera-aariassa ääntään, joka vie sävelkulun korkeuksiin. Äänessä tuntuu olevan kaikki se pakahtunut tunne, joka etsii kuulijassaan ulospääsyä. Se saa kuulijan ihokarvat nousemaan pystyyn. Selkäpiissä kulkee mielihyvän väristyksiä, jotka puistattavat ruumista.
Jokaisella on omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja mieltymyksiä siitä, mikä on hyvää musiikkia. Jollekulle Bocellin klassinen laulu tuottaa suoranaista tuskaa, toiselle se on taivaallista musiikkia.
Miksi toinen pitää ZZ Topista ja toinen Arvo Pärtistä? Millainen musiikki koetaan kauniiksi? Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen laitoksen lehtori Mari Tervaniemi vastaa, että sitä ei vielä osata tarkkaan selittää. Yksilöllisestä oppimisesta ja persoonallisuudesta on kuitenkin kyse.
– Lasten musiikkimieltymyksiä ei ole tutkittu. Nykyiset selitykset lähtevät siitä, että musiikkimieltymykset opitaan elämän mittaan. Nuoruusiässä erityisesti musiikki saattaa olla tärkeä omaa identiteettiä tukeva tekijä, Tervaniemi sanoo.
Siksi nuoruusiässä kuunneltu ja ”opittu” musiikki vaikuttaa pitkälti myöhempään elämään asti. Musiikkia opitaan myös kuuntelemaan läpi elämän, ja musiikkimaku voi muuttua matkan varrella.
– Raskas rokki tuntui vahvalta 1970-luvulta, mutta tänään se tuntuu jo huomattavasti kesymmältä. Hurriganes oli aikoinaan kova juttu, mutta enää se ei ole niin rajua. Kuulijat oppivat kaiken aikaa. Silti samat perusmieltymykset musiikin suhteen voivat pysyä, Tervaniemi sanoo.
Musiikki vaikuttaa meihin voimakkaasti, koska se aktivoi lähes koko aivoja. Musiikki tuottaa voimakasta mielihyvää, ja siksi siitä pidetään. Voimakkaasti miellyttävä musiikkielämys aktivoi niitä osia aivosta, joissa aistitaan muutkin miellyttävät asiat. Samat aivojen osat aktivoituvat niin musiikkia kuunnellessa kuin syödessä, huumeiden vaikutuksen alaisena tai rakastellessa.
Hiljaisuuden retriittiin kokoontunut ryhmä kuuntelee cd-levyltä soitettua Björn Melanderin kappaletta, jossa rauhalliset sävelet on yhdistetty valaiden ääntelyyn. Retriittiläiset istuvat kuin buddhat, hievahtamatta, vaikka joukossa on paljon ensikertalaisia. Joku pyyhkii silmäkulmaansa.
Musiikilla on kyky herättää tunteita, joille meillä ei ole sanoja. Tätä musiikin ominaisuutta hyödynnetään terapiassa.
– Musiikki opettaa, että kaikkea ei voi käsitellä vain älyllä. Meillä voi olla tunteita, joita emme lainkaan osaa tunnistaa. Musiikkiterapia voi käyttää musiikkia keskustelun lähtökohtana, jolloin nimettömille tunteille aletaan etsiä sanoja ja merkityksiä, Tervaniemi sanoo.
Retriitin hiljaisuudesta nouseva musiikki on voimakas kokemus. Mari Tervaniemen mukaan musiikin valinta kyseisessä tilanteessa on erittäin haastavaa. Jokaisellahan on oma musiikkimakunsa. Vähimmäisvaatimus on, että musiikki ei saisi olla kuulijalleen epämiellyttävää.
– Ehkä hiljaisuuden retriittiin sopisi sellainen musiikki, joka sekä valpastuttaa että rentouttaa samaan aikaan. Luultavasti instrumentaalimusiikki toimii paremmin kuin musiikki, jossa käytetään sanoja. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen norjalaisen saksofonistin Jan Garbarekin soitto, Tervaniemi sanoo.
Kun musiikkia käytetään rentoutumisen ja hiljentymisen apuvälineenä, se ei Tervaniemen mukaan saisi olla kovin tapahtumarikasta.
– Retriittimusiikin tulisi antaa tilaa kuulijan omille ajatuksille. Se ei saisi olla liian täyteen ahdettua eikä kuulijalleen liian outoa. Tuttuuden ja yllätyksellisyyden vuoropuhelu auttaa saavuttamaan valppaan ja rentoutuneen olotilan, Tervaniemi arvelee.
Virret voivat Tervaniemen mukaan jakaa voimakkaasti ihmisiä. Toisille ne ovat tuttuja ja niihin sisältyy paljon hyviä muistoja ja tunteita. Toiset ne voivat karkottaa kokonaan luotaan.
– Jos ihminen kokee, ettei hän tunne virsiä eikä osaa niitä laulaa, musiikki kääntyy itseään vastaan.
Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa Pikku Huopalahdessa kokoontuvassa muistisairaiden vanhusten musiikkiryhmässä tunnistetaan, kuunnellaan ja lauletaan musiikkiterapeutin avustuksella vanhoja, tuttuja lauluja. Vaikka muisti on jo heikko, monet vanhukset pystyvät tulemaan mukaan tilanteeseen musiikin myötä.
Musiikkituokiot kohottavat vanhusten mielialaa. Terapeutin antaman musiikkiterapian seurauksena vanhusten levottomuus, ahdistuneisuus ja harhat helpottuvat. He ovat vähemmän ärtyneitä, liikehtivät rauhallisemmin ja käyttäytyvät aikaisempaa empaattisemmin. Vanhusten omaiset kokevat, että heidän läheisensä voivat paremmin musiikkituokioiden seurauksena.
Mari Tervaniemi kertoo tutkimuksesta, jossa aivohalvauksesta toipuville soitettiin heidän mielimusiikkiaan, kuten Junnu Vainion tai Tapani Kansan kappaleita. Musiikkiterapeutti auttoi potilaita etsimällä kappaleita, joita toipilaat saivat sitten itsenäisesti kuunnella.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että musiikkia kuuntelevien toipuminen halvauksesta oli nopeampaa kuin musiikkia kuuntelemattoman tai äänikirjoja kuunnelleen verrokkiryhmän kuntoutuminen.
– Musiikin yleisesti aktivoiva vaikutus auttoi potilaita kuntoutuksessa. Lisäksi mukaan tuli yhteisöllisyys, sillä omaiset ja potilaat löysivät musiikinkuuntelusta yhteisen virkistävän keskustelunaiheen, Tervaniemi kertoo.
Tyttö harjoittelee pianoläksyään. Hän on tullut uuteen vaiheeseen, jossa vasenta kättä ryhdytään käyttämään aikaisempaa voimakkaammin. Tyttöä harjoittelu ei juuri nyt kiinnosta, sillä uuden oppiminen on vaikeaa. Hän haluaisi lopettaa pianonsoiton.
Vanhemmat eivät haluaisi luovuttaa lapsen tuskastumisen edessä. Heistä tyttären soitto on kaunista musiikkia lapsen soittamien sävelten, rytmin, dynamiikan ja sointurakenteen jo varsin onnistuneen yhteispelin ansiosta.
Vanhemmat ovat myös tutustuneet tutkimuksiin, joiden mukaan musiikin aktiivinen harrastaminen edistää lapsilla päättelytaidon sekä kielen, tarkkaavuuden, muistin ja motoriikan kehittymistä.
– Ketään ei pitäisi pakottaa opiskelemaan soittoa. Musiikki on turhan ihana asia tuhottavaksi pakottamisella. Olen tavannut liian monia, jotka on lapsena pakotettu pianotunneille. Heillä on saattanut mennä vuosikymmeniä oppia pois siitä ahdistuksesta, joka musiikin opiskeluun heillä liittyy, Mari Tervaniemi sanoo.
Vastahakoisen lapsen kanssa voisi olla viisasta ottaa puolen vuoden tauko harjoitteluun ja katsoa sitten, miten soitto maistuu.
– Ehkäpä pianonsoitto voidaan lopettaa kokonaan. Ehkäpä lapsi alkaa laulaa tai soittaa vaikka kitaraa pianon sijaan. Kouluissa voi tutusta bändisoittimiin, mistä saattaa löytyä se oma tapa nauttia musiikista, Tervaniemi aprikoi.
Jokainen meistä voi Mari Tervaniemen mukaan käyttää musiikkia hyväkseen omien mielentilojen säätelyssä. Jos tuntee olevansa allapäin, rauhallinen, surumielinen musiikki voi helpottaa oloa. Toisinaan iloinen ja aktiivinen musiikki voi myös piristää surumielisenkin mielialaa. Omaa hyvää oloa voi korostaa soittamalla reipasta ja energistä musiikkia.
Tervaniemi suree sitä, ettei yhteiskunnassa vielä täysin ymmärretä sitä, millainen stressitekijä melu voi olla. Tiedossa on, että epämiellyttäviksi koetuilla äänillä on vaikutus esimerkiksi sydämen lyöntitiheyteen, verenpaineeseen ja stressiin.
– Moni yrittää suojautua esimerkiksi liikenteen melulta tai työhuoneen häiriöiltä soittamalla musiikkia kuulokkeista. Pelkään pahoin, että esimerkiksi kuulovaurioita syntyy sen seurauksena, että musiikkia soitetaan liian kovaa. Kun korvan karvasolut kerran tuhoutuvat, niitä ei saa koskaan takaisin.
Teksti Tommi Sarlin
Kuva Esko Jämsä
Jaa tämä artikkeli: