Äärioikea ja taloudellinen eliitti
Rasismi ja äärioikeisto on ymmärrettävä suhteessa talouspoliittiseen todellisuuteen, josta ne nousevat.
Vallitsevassa kulttuuriliberaalissa keskustelussa rasismista moni tulee sivuutetuksi yksinkertaisesti rasistina. Moni, jolla on vahva kokemus yhteiskuntamme alamäestä. Tämä kokemus saa vahvistuksensa katoavista työpaikoista, kiristyvistä elin-/asuinkustannuksista, tukkeutuneesta terveydenhuollosta, rapautuvasta infrasturktuurista ja niin edelleen. Kokemus pohjaa todellisuuteen, jossa valtaosa ihmisistä joutuu todistamaan oikeuksiensa ja mahdollisuuksiensa laaja-alaista katoa.
Esimerkiksi Perussuomalaisten suosio ei ole perustaltaan rasistinen ilmiö. Perussuomalaisten suosio on perustunut retoriikkaan, joka vetoaa ihmisten kokemukseen yhteiskuntamme alamäestä. Alamäki on kuitenkin kasvualusta rasismille. Rasismi syntyy pohjimmiltaan kyvyttömyydestä paikantaa todellisia syy - ja seuraussuhteita oikeutettuihin ja todellisiin huoliin. Rasistisessa logiikassa, harjoitti sitä yksityishenkilö tai poliittinen liike, vastuu yhteiskunnan rappiosta asetetaan "ulkopuolisen" harteille. Rasistisessa logiikassa "ulkopuolinen", vaikkapa maahanmuuttajan tai pakolaisen muodossa, edustaa perustavaa uhkaa yhteiskunnan moraalille, taloudelle ja politiikalle. Rasistiseen logiikkaan ja ihmisten huoliin on vastattava totuudenmukaisella poliittisella narratiivilla.
Yleisesti, yhteiskunnalliset ongelmamme juontuvat hierarkkisesta sosiaalisesta organisaatiosta, jossa poliittinen ja taloudellinen valta muodostavat liiton varakkaimpien erityisryhmien etujen ajamiseksi. Paikallisemmin, kyseistä liittoa edustavat nykyinen hallituksemme ja elinkeinoelämän keskusliitto, sekä troikka (Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja IMF). Edellämainitut vallan keskittymät ajavat varakkaimpien sidosryhmiensä etuja työväestön, opiskelijan ja vähävaraisen kustannuksella, pääosin "säästöjen" ja "kilpailukyvyn" nimessä. Epädemokraattisen talouspolitiikan tuloksena on eriarvoinen yhteiskunta, jossa ihmisten valtaosan on tarkoitus näytellä sivuroolia taloudellisen eliitin eduille.
Ihmisten todelliset huolet, yhdistettynä totuudenmukaisen poliittisen narratiivin puutteeseen, voivat johtaa äärioikeiston kasvuun. On huomionarvoista, että taloudellinen eliitti ei koe äärioikeistolaista liikehdintää uhkana. Talouspoliittisen ymmärryksen tyhjiöstä nouseva äärioikeisto ei kohdista huomiotaan taloudelliseen eliittiin ja yhteiskunnallisten ongelmiemme rakenteelliseen perustaan, vaan "ulkopuoliseen". Itseasiassa taloudelliselle eliitille on kätevää, että äärioikeisto ja sen järjestään epäpoliittinen kulttuuriliberaali vastavoima ohjaavat julkisen keskustelun sivuraiteille talouspoliittisesti merkittävistä kysymyksistä. Kärjistynyt, perustavasti epäpoliittinen keskustelu on myös omiaan luomaan tarpeettomia säröjä ihmisryhmien välille, rikkoen solidaarisuutta, jonka tulisi olla paikallaan yhteiskunnallisten ongelmiemme ratkaisemiseksi.
Ratkaisu yhteiskunnallisiin ongelmiimme ja niiden oireisiin, rasismi mukaan lukien, löytyvät leikkauspolitiikan haastavasta talouspoliittisesta ohjelmasta. Poliittisesta liikehdinnästä, joka toimii vaihtoehtona taloudellisen eliitin eduille ja vastaa siten ihmisten todellisiin huoliin.
Juho Rahikka
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: