Sylissä. Kerään kaiken hyvän talteen.
Aarteita
Jos uskon tarkoitus on kerätä aarteet vain taivaaseen, en aio neuvoa noudattaa. Ihan varmasti kerään, kerään kukkurapäin ja vimmaisesti aarteita maan päälle, vaikka kuka sanoisi mitä muuta.
Kerään kuvat, lapsen valkoiset, terävät kulmahampaat vilkkumassa hervottoman naurun keskellä ja hänet, vasten ikkunan valoa. Kerään kaikki maisemat matkani varrelta, täysikuun kerrostalon katon päältä ja usvan pellolla, keltaiseksi käyvän maan yllä.
Kerään usvaisen sateen iholle ja lihasten tykytyksen, kun ne lenkin jälkeen pysähtyvät. Kerään musiikin, koko pään täyttävän pauhun korviini.
Kerään suun täydeltä meheviä ärräpäitä, nautinnollisesti sopivalla hetkellä lausuttuina ja kerään hellät ja rakastavat sanat.
Ei mikään hengellisyys tai uskonnollisuus estä minua haukkaamasta omenan punaisesta kyljestä ja säilömästä sen hapanta makua aarteisiini. Jos usko tai mikään sen ohjeista vaatii minua kääriytymään koipussin sisään, piiloon elämältä, jääköön taivas, olkoon usko.
En halua edes neulansilmän läpi, jos aarrearkkuni on siihen liian suuri. Säästöön laitettu elämä ei ole elämää, pihistetty kokeminen vaaratonta, mutta kuollutta.
Taivaan sijaan pyydän, oi Kristus Kaikkivaltias, että vapahtaisit vapisemaan aarteita etsiessä, ja antaisit silti uskalluksen etsiä suurta ja tärkeää.
Kristus Kaikkivaltias, tee minusta niin rohkea, että hinnalla ihan millä hyvänsä pitäisin kiinni uskostani, että sinä olet sekä tie että totuus, mutta ennen kaikkea elämä.
Kaisa Kariranta
16. sunnuntai helluntaista
Jumalan huolenpito Väri: vihreä
Jaa tämä artikkeli: