Mathilda Wreden kuja. Kuva: Pekko Vasantola
Aatelinen vankien ystävä
Mathilda Wrede (1864–1928) aloitti uransa vankien tukijana jo 1880-luvulla, mutta pienen nimikkokujasensa Helsingin vankilan tuntumaan hän sai vasta vuonna 2002.
Wrede syntyi Vaasassa kuvernöörin 11-lapsisen perheen kuopukseksi ja menetti äitinsä jo vauvana. Naapurissa oli vankila, josta kävi vankeja töissä kuvernöörintalossa. Hannele Niemi kirjoittaa Askel-lehdessä (2/2015): ”Pikku-Mathilda järkyttyi miesten rautakahleista. Hän näki pahimmassakin rikollisessa ihmisen, joka ansaitsi uuden mahdollisuuden.”
19-vuotiaana Wrede koki hengellisen heräämisen vapaakirkossa. Hänen kutsumuksensa oli kertoa ilosanomaa vangeille. Wrede vaati saada keskustella sellissä kahden kesken vangin kanssa, mikä oli ennenkuulumatonta. Hän ei arkaillut edes aikansa suurrikollista, murhamies Matti Haapojaa. Näiden kahden ”julkkiksen” ystävyys kiinnosti suuresti ajan lehdistöä.
Wrede muutti Helsinkiin 1890-luvulla ja kiersi Suomen vankiloita 30 vuotta auttaen vankeja myös taloudellisesti. Niemen mukaan häntä tuki muun muassa Viipurin Monrepos’n kartanon omistaja, pietarilainen ruhtinas, joka kosi Wredeä kahdesti. Ajan mittaan Wrede alkoi arvostella huonoja vankilaoloja ja joutui sisällissodan lähestyessä vankeinhoitolaitoksen epäsuosioon.
Kun vankilan ovet sulkeutuivat, Wrede suuntasi tarmonsa muun muassa rauhantyöhön.
Eira Serkkola
Jaa tämä artikkeli: