Kuva: Jouni Viitala

Aavemainen kaikukammio

• 24.02.2014 13:30

Hohoi! Ohoi.. hoi.. oi.. Lauttasaaren vesitornin sisällä on pisin kaiku, jonka olen koskaan kuullut. Huutoni kimpoilee pyöreän betonikammion seinissä kymmeniä sekunteja. Tunnelma hämärässä tilassa on epätodellinen ja aavemainen.

Seison seitsemän metriä syvän altaan yläpuolella olevalla sillalla. Kaiteet ulottuvat polviini, joten ajatus horjahtamisesta karmii selkäpiitä. Altaat ovat sisäkkäisissä kehissä, ja niiden tilavuus on yli neljä miljoonaa litraa. Ne tyhjennettiin vedestä vuonna 1996.

Tutkiessani tornia ymmärrän, miksi sille ei ole löytynyt uutta käyttöä yrityksistä huolimatta. Ikkunaton ja kaltevapohjainen tila vaikuttaa epäkäytännölliseltä kaikkeen muuhun paitsi veden varastointiin.

Isännöitsijä Pentti Vauhkosen mukaan remontoinnin kalleus on torpannut suunnitelmat uudesta käytöstä. Pelkästään rapistuneen ulkovaipan kunnostaminen olisi maksanut kolme miljoonaa euroa. Vuonna 1958 rakennettu torni kohtaa purkajansa ensi syksynä. Siitä jää jäljelle joko muutaman metrin tynkä tai betonilaatta suojaamaan vesijohtotunnelia.

Kiipeän tornin katolle kierreportaita. Siellä on pieni näköalatasanne ja lautasantenneja. Hyytävä viima käy kasvoilleni mereltä, kun kartoitan maamerkkejä lintuperspektiivistä. Laskeudun satoja askelmia alakertaan, sammutan valot ja lukitsen oven perässäni.

Jouni Viitala
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: toimitus@kirkkojakaupunki.fi