Loppukiri Sellon kirjastossa. Elisa Juutisen (vas.) ja Pinja Piipposen lukio-opinnot ovat jo loppusuoralla ja tulevaisuudensuunnitelmatkin kirkkaana mielessä. Kuva: Matti Karppinen
Abin urakka
Kevään ylioppilaskirjoitusten kirjalliset kokeet alkoivat maanantaina äidinkielen kokeella. Seuraavien viikkojen aikana tiedossa on reaaliaineita, kieliä ja matematiikkaa.
Elisa Juutilainen, 20, aikoo kirjoittaa peräti kuusi ainetta kevään kirjoituksissa. Lukuloman loppupuolella alkaa jo tuntua siltä, että aika loppuu kesken.
”Ei tässä liikaa ehdi lukea”, Elisa naurahtaa.
Myös Pinja Piipposella, 18, on paljon luettavaa, vaikka kirjoitettavia aineita onkin vähän vähemmän kuin Juutilaisella. Molemmat ovat hajauttaneet tutkintoaan eli kirjoittaneet muutamia aineita pois alta jo aiemmin.
”Olisi silti voinut hajauttaa enemmänkin, nyt olisi helpompaa”, Piipponen toteaa.
Lukulomalaisen arki koostuu pänttäämisestä: herätys, aamupala, kirjat esiin. Taukoja täytyy toki pitää, muuten ei jää mitään päähän. Tytöt kertovat käyvänsä koiran kanssa lenkillä tai muuten vain ulkoilemassa. Välillä voi myös istahtaa koneelle tai katsella televisiota hetken.
Matematiikkaa ja kieliä kirjoittava Pinja Piippinen laskee harjoituslaskuja ja pänttää sanastoja. Elisa Juutilaisella on edessä myös reaaliaineet, joten muistiinpanopaperia ja aikaa kuluu. Molemmilla on tavoitteena lukea yksi kirja päivässä.
Koulu-uupumusta menestyneillä lukiotytöillä tutkinut professori Marjatta Vanhalakka-Ruoho kertoo, että lukuloma ja ylioppilaskirjoitukset voivat olla uuvuttava vaihe abiturienteille.
”Kyllähän kirjoitukset tietyllä tavoin raamittavat lukio-opiskelua ja luovat menestymisen paineita ja ehtimisen kysymyksiä.”
Opiskelijoiden paineet näkyvät myös lukiopsykologi Heini Ahlbergin työssä. Joillakin stressaantuminen alkaa jo peruskoulun päättövaiheessa. Toiset haluavat päästä johonkin tiettyyn, hyvään lukioon ja toiset pelkäävät, etteivät pääse mihinkään.
”Suurimmat paineet ovat niillä, jotka heti lukion alusta alkavat stressata kirjoituksia ja jatko-opiskelupaikkaa”, Ahlberg kertoo.
”Osalla opiskelijoista paineet ovat kumuloituvia ja stressistä tulee huomaamatta elämäntapa, jonka tavoitteena on mahdollisimman hyvä suoriutuminen.”
Tämän vahvistaa myös Marjatta Vanhalakka-Ruohon yhdessä Sini Ahvensalmen kanssa tekemä tutkimus.
”Pärjäämisen paineilla on usein oma menneisyytensä. Se on alkanut varhain ja sen varassa on ehkä saavuttanut jotain tärkeää suhteessa vanhempiin ja opettajiin.”
Huonot arvosanat, reputtamisen pelko ja ajan vähyys huolestuttavat, kertovat Pinja Piipponen ja Elisa Juutilainen.
”Aina kun katson kalenteriin, alkaa stressata. Kaverit muistuttavat koko ajan, että kohta ne kokeet alkavat”, Juutilainen kertoo.
”Mua ei huolestuttaisi, jos kaverit eivät koko ajan stressaisi siitä”, Piipponen puuskahtaa.
Molemmat kertovat, että tukea kyllä löytyy. Vaikka kavereiden hermoilu nostaa omaakin stressitasoa, on kuitenkin helpottavaa tietää, että myös muut ovat samassa tilanteessa. Vanhemmatkin tukevat ja korostavat, että parhaansa tekeminen riittää.
Silti huonojen arvosanojen tai reputtamisen mahdollisuus vähän pelottaa.
”Olen parantanut keskiarvoani lukion aikana, enkä haluaisi arvosanat laskevan taas. Eniten huono tulos harmittaisi itseäni, en usko että se vaikuttaisi tulevaisuuteen”, Juutilainen pohtii.
”Mä olen hyvä matikassa, joten kaikki odottaa että kirjoituksetkin menee hyvin”, Piipponen kertoo.
”Eniten kuitenkin stressaa se, ettei pääsisi ollenkaan läpi. Haluan valmistua nyt, samaan aikaan kavereiden kanssa.”
He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei stressaaminen auta ja murehtiminen on turhaa. Juutilainen suunnittelee uusivansa joitakin kokeita, jos arvosana olisi pettymys. Piipponen korostaa, että läpi pääsemisestäkin voi olla jo ylpeä.
Vanhemmat voivat tukea opiskelijaa järjestämällä perusarkea, jossa on mahdollisuus virkistäytymiseen, rentoutumiseen ja muihin hyvinvointia rakentaviin asioihin.
”Uupumus merkitsee emotionaalista ja ruumiillista väsymystä, ja siihen voi liittyä riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunteita”, kertoo Marjatta Vanhalakka-Ruoho.
”Se voi myös näkyä masennuksena, syömiseen liittyvänä oireiluna, uniongelmina tai ruumiintoimintojen oireiluna.”
”Vanhemman kannattaa keskustella nuoren kanssa ja kuunnella, mitä nuori itse ajattelee. Toinen puoli on se, että antaa nuorelle myös vapautta keskittyä opintoihin parhaaksi katsomallaan tavalla”, Heini Ahlberg sanoo.
Abiturientit ovat nuoria aikuisia, joiden omaa vastuunottoa elämänsä ja asioidensa hoidossa on tarpeen kunnioittaa. Vanhemman rooli voi olla tiedon hankkiminen ja keskustelu nuoren kanssa siitä, mistä voisi saada tukea uupumukseen. Espoossa esimerkiksi lukiopsykologien puoleen voi kääntyä aina, kun se tuntuu tarpeelliselta.
Lukiolla pelottelu on Pinja Piipposen ja Elisa Juutilaisen mielestä turhaa.
”Ylä-asteella puhuttiin, että lukio on tosi paha paikka eikä opiskelulta jää yhtään vapaa-aikaa. Mun mielestäni täällä on ollut helpompaa”, Juutilainen sanoo.
”Nyt on ehkä se stressaavin kohta lukio-opinnoissa”, Piipponen vahvistaa.
Molempien mielestä ylioppilaskirjoituksistakin vouhotetaan vähän liikaa. Toki se on tärkeä koe, mutta ei kirjoituksissa menestys määritä koko elämää.
Tyttöjen katse on jo tulevaisuudessa. Molemmat haaveilevat jatko-opinnosta Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja kirkon nuorisotyönohjaajan ammatista.
”Olen toisaalta onnellinen, että lukio päättyy. Haluan jo päästä tekemään sitä, mitä haluan tehdä”, Piipponen sanoo.
Jaa tämä artikkeli: