Yksityiskohta Ilkka Sariolan teoksesta
Afganistanissa surmatusta Seijasta julki erilainen elämäkerta
Afganistanissa viime heinäkuussa surmatun avustustyöntekijä Seija Järvenpään ystävä Jukka Sariola on kirjoittanut teoksen, joka ei ole perinteinen elämäkerta, vaan kuvaus erityisestä ystävyydestä ja suuresta kutsumuksesta.
Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan -teoksen kirjoittaminen oli Jukka Sariolalle intensiivinen rutistus. Materiaalina muistojen lisäksi olivat Järvenpään kirjeet tukirenkaalleen sekä ystävysten noin 600 sähköpostiviestiä vuosien varrelta.
Sariolan ja Järvenpään ystävyys kesti parikymmentä vuotta ja oli läheinen, vaikka usein fyysinen välimatka olikin suuri. He tapasivat Seinäjoella Kansanlähetyksen nuorten aikuisten piirissä 1990-luvun alussa, ja pian Järvenpäästä tuli lihassairautta sairastavan Sariolan avustaja. Myöhemmin Sariola ryhtyi Järvenpään lähettisihteeriksi, joten ystävät avustivat toisiaan molemmin puolin.
Kirja piirtää kaksikon ystävyyden lisäksi myös kuvan Järvenpään voimakkaasta kutsumuksesta, jota hän seurasi loppuun asti sinnikkäästi. Kutsumus sai naisen lähtemään vaikeisiin olosuhteisiin monta kertaa.
”Mikä voima on tuollaisen kutsumuksen taustalla, että ihminen on valmis laittamaan itsensä likoon noin täydellisesti: lähtemään viidakkoon tai inhimillisesti katsottuna hyvin epävakaisiin olosuhteisiin? Mitä kaikkea Jumalan armon kosketus voikaan saada aikaiseksi?” pohtii Sariola kirjassa.
Jo vuonna 1998 Järvenpää kirjoitti kuulumisistaan näin: ”On ollut hiukan raskasta selittää ihmisille haluani palata Afganistaniin. Välillä tuntuu, etten ole ihan ”normaali” tai olen uhkarohkea erilaisuuden tavoittelija. Kaikesta huolimatta kaipaan kentälle, sitä motiivia mitä siellä koin ja kansainvälistä tiimielämää.” Afganistan, ihmisten auttaminen ja heidän elinolojensa parantaminen olivat Järvenpäälle sydämen asia.
Sariolalle oli kuitenkin tärkeätä kuvata Järvenpää kirjassa rehellisesti ja välttää vaikutelma sankaritarinasta. Järvenpää ei ollut täydellinen vaan inhimillinen, tavallinen ihminen, mutta hän oli määrätietoinen ja sitoutunut kutsumukseensa. Hän halusi tarjota osaamisensa työhön lähimmäisten auttamiseksi. ”Jos päähenkilö esitetään yli-ihmisenä, häneen ei voi samastua”, sanoo Sariola.
Kirjailija haluaa haastaa lukijat pohtimaan omaa kutsumustaan ja sitä, mihin he turvaavat elämässä. Tärkeä teema on myös se, mitä ystävyys merkitsee: mitä voimme olla toisillemme. Hän haluaa myös oman kokemuksensa kautta kertoa, että vaikeasta liikuntavammasta huolimatta voi elää rikasta ja laajalle ulottuvaa elämää.
Kirjan lisäksi Järvenpäähän liittyen on sattumalta valmistunut tänä vuonna myös toinen taideteos – Jukka Sariolan veljen toimesta. Ilkka Sariola maalasi San Damianon osuuskunnalle krusifiksin, uuden version tradition pohjalta. Krusifiksin alaosaan on kuvattu neljä modernia marttyyria, jossa Dietrich Bonhoefferin, Maria Pariisilaisen ja Maximilian Kolben seurassa on myös Seija Järvenpää. Kuva teoksesta löytyy myös kirjan takakannesta.
Kustannus Oy Uusi Tie 2015.
Lue aiheesta lisää: Ristin sivupolulla. Ilkka Sariola kertoo maalaustyöstään
Jaa tämä artikkeli: