Afrikan homot
Etiopian luterilainen kirkko on katkaissut osan suhteistaan Ruotsin ja Yhdysvaltojen luterilaiseen kirkkoon. Syynä on se, että nämä hyväksyvät samaa sukupuolta olevien avioliitot. Kaukaiselta tuntuva asia tulee yllättävän lähelle helsinkiläisiä. Suomen kirkko ja erityisesti Helsingin seurakunnat tekevät myös yhteistyötä Etiopian luterilaisen kirkon kanssa.
Samanaikaisesti kirkon päättäjät Helsingissä ovat linjanneet, että varoja kehitysmaihin ei kanavoida sellaisten järjestöjen kautta, jotka suhtautuvat nuivasti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Nyt yksi ja toinen kyselee varmasti aiheellisestikin, mikä helsinkiläisten päättäjien logiikka tässä oikein on.
Päätöksillään helsinkiläiset pyrkivät edistämään kaikkien ihmisten tasavertaista kohtelua, tukemaan heikossa asemassa olevia ja auttamaan kärsiviä. Toisin sanoen taustalla on ajatus lähimmäisen rakastamisesta sanoilla, teoilla ja päätöksillä.
Maailmaa ei valitettavasti saada valmiiksi sormia napsauttamalla. Erilaisten syrjittyjen ja sorrettujen ihmisryhmien aseman parantaminen on meilläkin vienyt ja vie yhä vuosikymmeniä. Oikotietä ei useinkaan ole. Sormi pystyssä ei kannata lähteä vieraisiin kulttuureihin maailmaa parantamaan. Mutta ei sinne kyllä kannata liioin lähettää ihmisiä, järjestöjä ja tahoja, jotka edelleen vain vahvistavat syrjiviä ja sortavia rakenteita ja asenteita.
Kristillinen usko ja sen synnyttämä kirkko on antanut suomalaisille paljon. Se on antanut meille uskon armolliseen Jumalaan ja luonut etiikkamme pohjaksi lähimmäisen rakastamisen ja kaikkien yhtäläisen ihmisarvon. Vasta viime vuosikymmeninä täällä on valjennut, että se koskee myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, eikä tämä tunnu vieläkään uponneen kaikkien kaaliin.
Lähimmäisen rakastamisen ja yhtäläisen ihmisarvon periaatteet ovat meillä poikineet paljon hyvää muun muassa koulutuksen ja terveydenhuollon alalla. Nykyaikainen lähetystyö vie kaikkea tätä herkkua myös muualle. Mutta vain kovalla, maltillisella ja pitkäjänteisellä työllä. Vain pitkän kaavan kautta voidaan parantaa myös afrikkalaisten homojen asemaa.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: