Ahneus on huono ohjenuora
Järkevä kulutus merkitsee kaupalle ja monelle yrittäjälle katastrofia. Vuoden palkka jää saamatta. Edessä saattaa olla taloudellinen romahdus ja konkurssi.
Järkevä kulutus merkitsee luonnonvarojen säästämistä ja lisävuosia maailman kestokyvylle. Ympäristöliike on ajanut vuosikausia kulutuksen vähentämistä. Ei voi edistää samaan aikaan ympäristön säilymistä ja kulutuksen lisäämistä.
Yksittäinen yrittäjä on sidottu talousjärjestelmään. Hän seisoo tai kaatuu sen mukana. Koko järjestelmämme on rakennettu taloudellisen kasvun varaan. Se on yrittäjän ja yrityksen päivittäinen todellisuus.
Talouselämä on täynnä varoittavia esimerkkejä. Maailman pankki- ja rahoitusjärjestelmät eivät toimi. Etuoikeutetut ihmisryhmät vievät elinmahdollisuuksia kokonaisilta kansantalouksilta. Kasvava raaka-ainetuotanto uhkaa luontoa ja ihmisten elinmahdollisuuksia myös Suomessa.
Talouskirjoituksissa kuvaa talousjärjestelmäämme osuva lentävä lause: Voitot privatisoidaan ja tappiot sosialisoidaan.
Ahneuden yhteiskuntaan kuuluu tuloerojen kasvaminen, toisten voittaminen ja toisten syrjäytyminen.
Meidän hyvän suomalaisen yhteiskuntamme tausta on inhimillinen. Kaikille on annettu mahdollisuus, niin koulutuksessa, terveydessä, työssä ja toimeentulossa kuin yrittämisessäkin. Kun kaikki menestyvät, kaikki voittavat. Kun vain vahvimmat menestyvät, hekin lopulta häviävät. Lähimmäisen huomioon ottaminen on menestyksen perusta.
Me tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sisäistäneet Uuden testamentin kuvauksen viimeisestä tuomiosta: Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.
Rahalla ei ole mitään merkitystä, ellei ole työtä, jonka tuloksia voi rahalla ostaa. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tuottavat meille ruokaa. Emme tarvitse ihmisiä, jotka rikastuvat ravinnon tarpeella. Tarvitsemme ihmisiä, jotka hoitavat terveyttämme. Emme tarvitse ihmisiä, jotka keräävät pääomia toisten sairauden kustannuksella. Tarvitsemme ihmisiä, jotka rakentavat meille hyviä asuntoja. Emme tarvitse ihmisiä, jotka pitävät asuntojen hintoja mahdollisimman korkeina saadakseen itselleen rahaa.
Yhteiskunta on säädellyt perustarpeiden käyttämistä taloudellisen hyödyn välikappaleina. Säätelyn taustana ovat olleet eettiset periaatteet. Nyt on kysyttävä, onko yhteiskuntamme eettinen pohja muuttumassa. Olemmeko siirtymässä lähimmäisen etiikasta ahneuden etiikkaan?
Takavuosina puhuttiin kutsumusammateista. Se merkitsi, että ihminen katsoi eettiseksi velvollisuudekseen toimia toisten hyväksi. Nyt voitaisiin puhua ahneusammateista, joissa ihmiset toimivat saadakseen itselleen rahaa ja etuja.
Tarvitsemme filosofeja, eetikkoja, profeettoja, teologeja, jotka osaavat nähdä ja uskaltavat sanoa, mihin suuntaan maailmamme on menossa.
Simo Repo
simo.repo@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: