Valmiina lähtöön. Terveysavustaja Li Phay Ngap Shing katsoo terveyskeskuksen ikkunasta. Jos potilas ei kykene tulemaan terveyskeskukseen, Li Phay Ngap Shing ajaa tämän kotikylään moottoripyörällä.
Äidin laulussa soi menetyksen kipu
Myanmarin vuoristoisella syrjäseudulla eletään eristyksissä kaikesta, myös terveyspalveluista.
Taivas on täynnä tähtiä. Vanha nainen laulaa tulen liekkien loimutessa. Kyläläiset kuuntelevat hiljaa.
Nainen laulaa aikuisesta pojastaan, jonka mieli järkkyi, kun hänen lapsensa kuolivat yksi toisensa jälkeen.
Elämä ei ole helppoa Chinin osavaltiossa, joka sijaitsee vuoristossa Intian ja Bangladeshin rajalla. Alue on Myanmarin köyhintä seutua. Riisikupillisen eteen saa tehdä pitkää päivää, kun kulkee jyrkkiä polkuja kaskipelloille.
Sen lisäksi, että Chin on osavaltion nimi, on se yksi Myanmarin kahdeksasta etnisestä pääryhmästä. Chin-ryhmän alla on yli viisikymmentä etnistä heimoa.
Heimot ovat asuneet pitkään eristyksissä vaikeakulkuisessa vuoristossa ja säilyttäneet oman kulttuurinsa.
Pilvet vaeltavat vehreiden kukkuloiden välisissä laaksoissa, missä värikkäät perhoset lentävät kukasta toiseen. Kukkuloilla kasvaa mäntyjä, alppiruusuja ja orkideoita.
Ma Aye Pwar, 52, asuu Ma Thun kylässä yli 1700 metrin korkeudessa. Hänen perheeseensä kuuluu mies, viisi lasta ja anoppi. Kylässä asuu yhteensä lähes sata perhettä.
Ma Aye Pwar on synnyttänyt kymmenen lasta, mutta viisi heistä on kuollut.
”Yksi kuoli synnytyksessä ja neljä muuta muutaman vuoden ikäisenä. En tiedä tarkkaa kuolinsyytä, mutta lapset sairastuivat vatsatautiin ja ripuliin”, Ma Aye Pwar kertoo.
Hän on käynyt koulua vain vuoden verran, eikä osaa lukea eikä kirjoittaa.
”Kylässämme ei ole koulutettua kätilöä. Synnytyksessä naiset saavat apua kylän lapsenpäästäjältä. Naiset eivät yleensä käy lääkärillä raskauden aikana”, Ma Aye Pwar kertoo.
Lähin sairaala sijaitsee Mindatin kaupungissa, jonne on matkaa lähes viisikymmentä kilometriä. Jos joku sairastuu äkillisesti, tarvitaan apuun kaksi vahvaa miestä, jotka lähtevät kantamaan potilasta paareilla hoitoon.
”Jos menen kaupunkiin, on se useamman päivän reissu. Lähden matkaan aamuneljältä ja olen perillä iltaseitsemältä. Ostan kaupungista lääkkeitä ja ruokaa, kuten riisiä, suolaa ja öljyä”, Ma Aye Pwar kertoo.
Tavarat hän kantaa kotiin punotussa selkäkorissa, jonka kantohihna kulkee otsan päältä.
Ma Thun kylä sijaitsee niin korkealla, että siellä ei enää riisi kasva. Tärkein viljelyskasvi on punainen hirssi. Sitä viljellään myyntiin ja tilalle ostetaan riisiä.
Vuorilla kasvatetaan myös kahvi- ja teepensaita, banaania ja avokadoa. Suurin osa sadosta syödään itse.
”Ruokaa ei yleensä riitä koko vuodeksi. Silloin meidän täytyy myydä karjaa; porsaita ja vuoristovuohia. Meillä on kotona nyt kaksi porsasta, yksi vuohi ja neljä kanaa”, Ma Aye Pwar kertoo.
Jos Ma Aye Pwar saisi ylimääräistä rahaa, hän ostaisi ensimmäiseksi ruokaa.
Ruokaturva ja ihmisten toimeentulo ovat ensi sijalla, kun halutaan parantaa ihmisten hyvinvointia. Aliravitut, anemiasta kärsivät ihmiset sairastuvat helposti, eivätkä lapset jaksa kävellä kouluun pitkiä taipaleita.
Kirkon Ulkomaanapu tukee kehitysohjelmia ja humanitaarisen avun ohjelmia Myanmarissa tänä vuonna miljoonalla eurolla. Suurin osa avusta kanavoidaan Luterilaisen maailmanliiton kautta. LML tekee tiivistä yhteistyötä paikallisten viranomaisten ja muiden järjestöjen kanssa.
Vaikeimmassa asemassa olevien kylien auttaminen alkaa kyläkomitean perustamisesta. Kun kyläläiset ovat määritelleet tarpeensa ja suurimmat ongelmansa, aletaan miettiä yhdessä, kuinka heidän elinolojaan voidaan parantaa.
Li Phay Ngap Shing, 30, on opiskellut yliopistossa yhteisöllistä terveydenhoitoa. Nyt nuori mies työskentelee muutaman muun työntekijän kanssa Pi Hun pienessä terveyskeskuksessa.
”Työssä on monenlaisia haasteita, joista suurin on liikkuminen, erityisesti sadeaikana. Jos potilas pyytää tulemaan kiireesti, lähden liikkeelle moottoripyörällä”, Li Phay Ngap Shing kertoo.
Matkanteko vie moottoripyörälläkin oman aikansa, sillä kyliin johtavat tiet ja polut ovat huonossa kunnossa.
”Vaivat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Loppuvuodesta, kun ilmat kylmenevät, ihmisillä on enemmän hengitystieinfektioita. Vatsataudit ja ripuli ovat myös yleisiä.”
Moskiittoverkkojen ansiosta malaria on vähentynyt, ja sen varalle on myös saatavilla tehokkaita lääkkeitä. Tuberkuloosi sen sijaan on yleistynyt.
Satapaikkaisessa Mindatin sairaalassa työskentelee johtajan lisäksi viisi lääkäriä. Sairaalassa voidaan suorittaa joitakin leikkauksia, mutta vaativat tapaukset lähetetään eteenpäin.
Tavanomaisten sairauksien lisäksi lääkäreitä työllistävät potilaat, jotka ovat saaneet vammoja liikenne- tai putoamisonnettomuuksissa. Putoamisonnettomuuksia sattuu, kun ihmiset keräävät orkideoita puista.
Chin-heimoihin kuuluvissa perheissä lasten määrä on edelleen suuri. Yhdessä perheessä on keskimäärin 5–6 lasta. Lapsikuolleisuus on viime vuosina vähentynyt.
Voit tukea Kirkon Ulkomaanavun työtä soittamalla lahjoituspuhelimeen 0600 9 5123. Lahjoitus 15,19 e/puhelu (+pvm/mpm).
Jaa tämä artikkeli: