Aidosti kohti joulua
Diskopallo sädehtii Betlehemin tähtenä. Rienausta, säälittävä yritys vai juuri niin kuin pitääkin?
Kyse on pääkaupunkiseudun seurakuntien ja Pipliaseuran yhteisestä Aito joulu -mediakampanjasta. Viime viikolla 7 päivää -lehden sivuilta käynnistynyt kampanja tuo eteemme seimikuvan, jossa Mariaa, Joosefia ja paimenia esittävät laulajat Martina Aitolehti, Frederik ja Neumann.
Eräs Lutherin aloittaman reformaation tärkeitä periaatteita oli se, että Raamattu ja jumalanpalvelukset oli saatava kansankielelle. Latinaa kun osasi ani harva. Siihen aikaan kirkkojen kuvat olivat tuiki tärkeitä; ne välittivät sanomaa ja tietoa, kun sanat eivät sitä kyenneet tekemään.
2020-luvun Suomi on kuvien kyllästämä. Media perustuu yhä enemmän kuvaan ja fyysinen ympäristömme täyttyy mainoskuvista. Verkossa jaettavaksi päätyy aina varmemmin kuva tai video kuin pelkkä teksti tai asia.
Näyttää siltä, että Aito joulu -kampanja tekee osaltaan tämän vuosituhannen uskonpuhdistusta. Joulua avataan tämän ajan kielelle, nykyajan keinoin. Seiskan tyyli ei kolahda kaikkiin, mutta sillä on viikoittain miljoona lukijaa. Aika monelle tyylilaji on siis tuttu. Pipliaseura on toimintansa ytimessä, kun kampanja kääntää Raamattua ”seiskaksi”.
Kirkon sanoma on aina myös tekoja lähimmäisen hyväksi. Joulu on siis käännettävä myös ”arjeksi”. Monelle joulun tunnelman ulkoiset puitteet aiheuttavat ahdistusta. Kaikissa kodeissa ei mietitä joulusisustuksen teemaväriä, vaan sitä, että saammeko pöytään yhtään mitään. Lasten lahjasäkkiin ei välttämättä ole juuri mitään laitettavaa. Sukua ja perhettä korostavassa joulukulttuurissa yksinäisyys korostuu. Joulusta voi tulla mitta, jota on vaikea täyttää.
Vastaus ihmisen hätään ei ole se, että joulun sanoma on henkinen, eikä siinä ulkoisia puitteita tarvita. Silti meidän kaikkien on hyvä muistaa, että joulua ei tarvitse suorittaa. Ensimmäisenäkin jouluna näytti siltä, että kaikki meni pieleen. Lapsi syntyi matkalla, pienen maaseutukaupungin matkustajakodin ulkorakennukseen.
Oliko nuoren Marian seurana oikeasti ketään? Vaikka seimikuvat näyttävät tyyniltä, synnytyskertomukset harvoin ovat. Siihen hätään ja ahdistukseen syntyi Jumalan poika.
Kirkon usko on, että Jumala on läsnä myös silloin, kun elämä ei suju niin kuin toivoisi. Hän voi olla siellä juuri toisen ihmisen läsnäolon ja avun kautta – meidän kauttamme. Joku on sanonut, ettei Jumalalla ole muita käsiä kuin meidän kätemme.
Yhteisin varoin seurakunnat auttavat siellä, missä yhteiskunnan turvaverkot eivät kanna. Yhä useampi haluaa valmistua jouluun myös auttamalla konkreettisesti niitä lähimmäisiä, jotka tarvitsevat apua. Se on hieno tapa valmistautua jouluun.
Hyvää adventin aikaa. Antakaamme diskopallon näyttää tietä!
Urpu Sarlin
päätoimittaja
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: