Elintarvikekortteja jonotetaan. Vuonna 1917 Suomessa ei vielä sodittu, mutta maailmansota näkyi ruokapulana, jonoina ja talojen pimennyksinä.
Aikamatka Stadissa: Maailmansodan arkea
Ensimmäinen maailmansota katkaisi hyvin toimineet kansainväliset kauppayhteydet. Helsingissä oli tuolloin lähes 200 000 asukasta.
Tuntemattoman kuvaajan Katariinankadulta vuonna 1917 ottamassa valokuvassa ihmiset jonottavat kaupungintalolta elintarvikekortteja.
Vielä vuosisadan taitteessa Helsingissäkin oli ollut viljelyksiä ja takapihoilla eläinsuojia. Kaupungin kasvaessa ne saivat väistyä. Siirryttiin kansainvälisen elintarvikekaupan varaan. Paljon viljaa tuotiin Venäjältä.
– Viljaomavaraisuuden tavoittelusta oli luovuttu 1860-luvun nälkävuosien jälkeen ja keskitytty karjatalouteen, tutkija Samu Nyström taustoittaa.
Kun ruuantuonti tyrehtyi, piti alkaa organisoida suuren ihmismäärän ruuan säännöstelyä. Keitä Helsingissä ylipäätään asui?
Talonmiehet velvoitettiin toimittamaan kaupunginkansliaan asukaslistoja. Niissä oli puutteita, joten moni jonotti virheitä oikaisemaan.
Säännöstely laajeni elintarvike kerrallaan, ja sitä myöten perustettiin aina uusi korttikonttori. Lopulta niitä oli kymmenkunta. Kortin saamisen jälkeen alkoi uusi jonotus ruuanjakeluliikkeissä.
Leipää jatkettiin kauralla, kokojyvillä, siemenillä. Oppineiden piti vakuuttaa, että ”rehuleipäkin” on ravitsevaa.
Maailmansota tuntui Suomessa arkena, jota aliravitsemus, jonotus, pimennytys ja pelko kalvoivat. Sota myös paljasti modernin kaupungin ruokariippuvaisuuden ja haavoittuvuuden.
Jaa tämä artikkeli: