Liisa Miettinen haluaa tehdä ihmisläheistä työtä.
Aikuisopiskelijalla riittää motivaatiota
Liisa Miettinen opiskelee uuteen työhön, vaikka eläkeikä lähestyy.
Liisa Miettinen, 59, alkoi viime keväänä opiskella kotipalvelutyöntekijäksi. Se herätti ystäväpiirissä ihmetystä. "Vielä vanhoilla päivilläsi, kohtahan olet eläkkeellä", ystävät tuumasivat.
Nyt, muutaman kuukauden opintojen jälkeen Miettinen itse ihmettelee, ettei ollut aikaisemmin keksinyt opiskella.
Miettinen syntyi Kuopiossa, mutta muutti Hämeenkylään pikkutyttönä, vuonna 1957. Jo silloin hän huomasi selviävänsä haasteista, äiti laittoi nimittäin pelkkää suomea puhuvan tytön ruotsinkieliseen kansakouluun.
— Siksi, että koulu oli lähellä kotia, sanoo Miettinen naurahtaen.
— Olin täysin ummikko, aluksi en ymmärtänyt sanaakaan.
Mutta se ei pientä Liisaa lannistanut, ja hän sai koulusta evääkseen hyvän kielitaidon.
— Nuorena olisin halunnut opiskella enemmän, olen ollut aina tiedonhaluinen.
Miettinen joutui kuitenkin aloittamaan työn 15-vuotiaana, kuten monet nuoret silloin.
Ensimmäinen työpaikka Liisa Miettisellä oli myymälässä. Pisimmän työuransa hän teki Elisalla teknisenä piirtäjänä ja toimistotehtävissä, joissa työvuosia kertyi 25.
— Sitten Elisa saneerasi meidät pois, Miettinen sanoo hiljaa.
Hän oli silloin 52-vuotias eikä tulevaisuus työmarkkinoilla näyttänyt valoisalta.
— Pahinta oli kuitenkin irrottautua työyhteisöstä. Koko elämä oli ollut siellä. Edes lomaa ei voinut odottaa, kun sitä ei enää ollut.
Miettinen eli kolmen tyttären yksinhuoltajana, ja kontakteja ulkomaailmaan oli yhtäkkiä kovin vähän.
Avuksi tulivat rakkaat harrastukset. Ulkoilun ja luonnossa liikkumisen lisäksi hän maalasi tauluja lahjaksi ystävilleen, ompeli, valokuvasi ja kirjoitti. Kirjoituksia julkaistiinkin. Hankalinta oli kuitenkin löytää vakituista työtä.
— Tein siivoustöitä, kunnes pääsin vähäksi aikaa puvustajaksi balettistudiolle.
Ompelutaidosta oli hyötyä, ja seuraavakin työpaikka löytyi ompelijana Vantaan kaupungilta. Työsuhde oli kuitenkin määräaikainen.
— Taas täytyi lähteä työyhteisöstä, juuri kun oli tutustunut.
Toisista huolehtiminen työnä ei tullut Liisa Miettisen mieleen, ennen kuin hän alkoi käydä auttamassa ystäväänsä, joka tarvitsi apua kaupassa käyntiin ja pieniin askareisiin.
— Silloin ymmärsin, että haluan tehdä ihmisläheistä työtä. Kannustaa ja auttaa omalta osaltani vanhuksia asumaan omassa kodissaan.
Miettinen haki ja pääsi Vantaan työ- ja elinkeinotoimiston työvoimakoulutukseen kotipalvelutyöntekijäsi, joka alkoi toukokuussa Amiedun aikuiskoulutuskeskuksessa.
Kotipalvelutyöhön kuuluu monipuolinen kodinhoito: ruoan valmistus, vaatehuolto, puutarhatyöt, asiakkaan avustaminen esimerkiksi pukemisessa ja ulkoilussa ja vaikka apteekissa käynnit asiakkaan puolesta. Kotipalvelu ei sisällä varsinaista hoitotyötä, mutta se ei myöskään ole vain kodin siivousta, kuten usein ajatellaan.
— Viriketoiminta on lähinnä sydäntäni, kaikki arjen pikku asiat, Miettinen kertoo.
Opinnoissa on meneillään työssäoppimisjakso. Miettinen harjoittelee Saga-Seniorikodissa Munkkiniemessä. Hän aikoo suorittaa siellä kolme opintoihin kuuluvaa näyttötutkintoa: asiakkaan avustamisen ja asiointipalvelut, kodin ruokapalvelun ja kodin tekstiili- ja vaatehuoltopalvelun.
Opiskelu on ollut koko ajan kiinnostavaa ja Miettinen on huomannut, kuinka paljon hyötyä alalla on ollut iän tuomasta kokemuksesta.
— Koko ajan oppii myös uutta, juuri esimerkiksi oli seminaari ravitsemuksesta ja erityisruokavalioista.
Kotipalvelutyöntekijät tulevat työskentelemään kotipalveluyrityksissä, palvelutaloissa tai hoitokodeissa. Myös oman yrityksen perustaminen on mahdollista.
— Tärkeintä on toisen ihmisen kunnioitus. Olisi hyvä, että jokaisella olisi joku, joka seurustelisi ja veisi ulos, Liisa Miettinen sanoo tulevasta työstään.
"Ihmettelen, kuinka olen aikaisemmin jaksanut istua
toimistossa. Olen aina rakastanut haasteita."
Ammatinvaihto on ollut hänelle välttämätöntä, toimistotyötä hän ei saanut enää pitkään aikaan.
— Nyt ihmettelen, kuinka olen aikaisemmin jaksanut istua toimistossa. Olen aina rakastanut haasteita.
Liisa Miettinen valmistuu kotipalvelutyöntekijäksi joulun alla.
— Haluan valaa uskoa ihmisiin, tässä työssä pystyy tekemään paljon. Tulevaisuudelta odotan tietysti vakituista työpaikkaa, haluan tehdä työtä niin pitkään kuin jaksan.
Parvekkeella odottaa myös maalausteline ja tyhjä pohja oikeaa hetkeä maalausharrastukselle. Valmistumisen jälkeen on ehkä oikea aika nostaa teline sisälle.
Työvoimakoulutuksella uuteen ammattiin
Vantaalla on noin 10 000 työtöntä työnhakijaa. Kesän aikana uusia työttömiä tuli Vantaan työ- ja elinkeinotoimiston (TE) asiakkaiksi keskimäärin 1600.
— Monella heistä on kysymys samalla myös ammatinvaihdosta. Mitä pitemmälle työttömyys etenee, täytyy keksiä uusia ratkaisuja, koska entinen ammatti ei enää työllistä, kuvailee Vantaan TE-toimiston johtaja Raimo Hokkanen.
Uusi ammatti vaatii kypsyttelyä ja samanaikaisesti pitäisi toimia nopeasti, että tilanne ei pitkittyisi. Vakiintunut ura ei kanna enää koko elämää ja joskus jopa nuoret vastavalmistuneet joutuvat pohtimaan uutta alaa, vaikka ensimmäistäkään ei ole päässyt kokeilemaan työelämässä.
Työvoimakoulutus on suunniteltu ensi sijassa työttömille ja työttömyyden uhkaamille työnhakijoille, se on opiskelijoille maksutonta ja siihen haetaan työ- ja elinkeinotoimiston kautta.
— Koulutusmahdollisuuksia ja ammatillista lisäkoulutusta lisätään tässä tilanteessa. Apua ammatinvaihtoon löytää sähköisten palvelujen avo-ohjelmasta. Tukea kysymysten pohdintaan saa koulutusneuvonnasta Vantaan TE-toimiston Tikkurilan toimipisteestä ja ammatinvalinnanohjausta on saatavilla ajanvarauksella Myyrmäen ja Tikkurilan toimipisteistä, Raimo Hokkanen kertoo.
Hokkanen muistuttaa myös, että uusia avoimia työpaikkoja Vantaalle tulee kuukausittain noin 1000, eli mahdollisuuksia lamankin aikana löytyy, kun luottaa tulevaisuuteen ja jaksaa etsiä vaihtoehtoja.
Jaa tämä artikkeli: