Kun Visa ostaa Riian kanssa arkkua itselleen, ei luottokortti enää kelpaakaan.
Aikuissatu kuolemasta
Kuolema ei ole tosipaikan tullen helppo juttu, sillä oman nykyisen elämän ja identiteetin lakkaaminen on ikävän peruuttamatonta.
Johanna Vuoksenmaan ajatus tehdä kuolemasta elokuva ja vielä komedia on kunnioitettava yritys keventää aihetta ja ennen muuta tarkkailla suhdettamme kuoleviin. Toinen jalka haudasta onnistuu aikeessaan itse asiassa varsin hyvin, sillä se pysyy hallitusti loppuun saakka valitussa tyylilajissa.
Tarinassa Visa Vuorio (Tobias Zilliacus) on kuolemansairas puutarhuri, arkkukin katsotaan valmiiksi Riia-avovaimon (Susanna Mikkonen) kanssa. Visan hyvä ystävä ja työtoveri Harri (Jarkko Pajunen) taas katselee Riiaa toiveikkaana. Tulevaisuuden turvaaja on tällekin tervetullut, sillä Visan kanssa on ollut viime aikoina vaikeaa.
Vuoksenmaa keittää kolmiodraamasta kaksinkertaisen parisuhdedraaman, kun kuvioihin astelee nuori toimittaja Hanna (Helena Vierikko), joka haluaa tehdä kuolevasta ja hänen viimeisistä toiveistaan puhuttelevan juttusarjan lehteensä.
Kuolemaansa odottavien terapiaryhmässä taas puhutaan makeilevalla uuskielellä lähtijöistä ja jääjistä ja manipuloidaan ihmisiä viimeiseen suoritukseen kuolla siististi, hallitusti ja kauniisti. Pertti Sveholmin ymmärrystä tihkuva terapeutti on huima hahmo, jollaista en haluaisi nähdä oman kuolinvuoteeni lähettyvilläkään.
Toinen jalka haudasta pääsee lisäkierteille, kun käy ilmi, ettei Visa kuolekaan. Terve mies, tutkimustulokset vain olivat sairaalassa sekaantuneet. Mikä on lopulta totta, kun Visan taudinkuvaan kuuluivat harha-aistimukset ja tajunnan muutokset?
Vuoksenmaa pyörittää sattumusten karusellia vauhdikkaasti ja sujuvasti eteenpäin. Suuria syvyyksiä ei tavoitellakaan, mutta viihdyttävästä aikuissadusta jää kuitenkin käteen kelpo ajatus: rakasta rohkeasti niin kauan kuin aikaa on. Se voi olla loppu nopeammin kuin arvaatkaan.
Toinen jalka haudasta. Ohjaus Johanna Vuoksenmaa. Ensi-ilta 20.3.
Jaa tämä artikkeli: