null Aina ehtii minilomalle

Takapihalla. Oravanpoikaset leikkivät ja fasaanit käyvät reviiritaisteluita Sanna Yli-Koski-Mustosen kerrostalon vieressä Lauttasaaressa. Kädessä on retkikeitin Trangia.

Takapihalla. Oravanpoikaset leikkivät ja fasaanit käyvät reviiritaisteluita Sanna Yli-Koski-Mustosen kerrostalon vieressä Lauttasaaressa. Kädessä on retkikeitin Trangia.

Aina ehtii minilomalle

Sanna Yli-Koski-Mustonen tekee teehetkestä retken, jos hänellä on pari tuntia aikaa.

Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Jani Laukkanen

Trangia, vesipullo, teepussit, hunajaa, kaurakorppuja, istuinalusta. Ulkona tihuuttaa, mutta Sanna Yli-Koski-Mustonen , 28, pakkaa reppuunsa retkitarvikkeita. Hän aikoo nauttia aamuteensä läheisessä lintutornissa. Tai sen alla, jos sade yltyy.

– Kotona väijyy tunne, että pitäisi tiskata ja tarkistaa sähköpostit.

Pisarointi kuitenkin loppuu Lauttasaaressa. Ulkoilukengät pitävät jalat kuivina märkien varpujen seassa.

Luonto alkaa heti Yli-Koski-Mustosen kerrostalokodin ikkunan takaa. Ensin metsikön sammaleentuoksu, sitten liukastelu kalliolla, joka puskee tuleentunutta heinää. Kolmensadan metrin päässä ulko-ovesta nousee lintutorni.

Tornin huipulta on avarat näkymät. Korkeita taloja Helsingin keskustassa ja Espoon Keilaniemessä, Länsisatamaan rantautuva Silja Linen risteilijä, ainakin kuusi kirkontornia. Yli-Koski-Mustonen osoittelee Lauttasaaren, Mikael Agricolan, Suomenlinnan, Johanneksen ja Kallion kirkkoa sekä Tuomiokirkkoa.

– Tulen miehen kanssa toisinaan torniin katsomaan, miten aurinko laskee mereen. On hienoa seurata kuinka päivä kulkee, taivas muuttuu violetiksi ja ensimmäinen tähti syttyy.

Retkeily maalla ja merellä kajakilla on Yli-Koski-Mustosen ja hänen miehensä yhteinen harrastus. Mies on maisemasuunnittelija ja tuntee paljon kasveja, joita Yli-Koski-Mustonen mielellään kyselee.

Retkeilijä sytyttää trangiaan tulen ja kaataa teeveden pullosta kattilaan. Vesi alkaa pian kuplia.

– Kun talvella muistelen kesää, niin kivoimpia muistoja ovat usein lähiretket, jotka eivät edes maksaneet mitään.

Välillä Yli-Koski-Mustonen haluaa syvemmälle metsään. Silloin hän matkustaa bussilla tunnissa Nuuksion kansallispuistoon, jossa kävi juuri saksalaisen vieraansa kanssa. Tämä oli vaikuttunut sivupolun täydestä hiljaisuudesta.

– Luonnossa pystyn hengittämään ja hiljentymään. Nuotiopaikalla istuminen on miniretriitti, laiturinnokka alttari, Yli-Koski-Mustonen sanoo ja hörppää teetä nimeltä Sadepäivän ilo.

Yli-Koski-Mustonen on kirkon nuorisotyöntekijä, joka opiskelee lastentarhanopettajaksi. Hän puhuu elämyksistä kertoessaan opintoihin kuuluvasta ympäristökasvatuskurssista. Kuvaillessaan luontoretkiä päiväkerhoryhmien kanssa Yli-Koski-Mustonen käyttää sellaisia sanoja kuin upea ja mieletön.

– Luontosuhteen on hyvä alkaa lapsuudesta. Muuten luonnossa on aikuisena helposti pelokas tai avuton.

Lapsena Yli-Koski-Mustonen asui Keravalla keskellä metsää. Metsä oli tavallinen leikkipaikka, lapset eivät käyneet erikseen partiossa tai luontokoulussa harrastamassa siellä olemista. Vapaalla perhe lähti eväsretkelle.

– Opin järvivaellusriparilla tekemään ruokaa trangialla ja melomaan.

Lomilla Yli-Koski-Mustosen perhe kiersi leirintäalueita. Teltassa nukkumisesta tuli hänelle kesän merkki.

– Tutusta telttaretkipaikasta tulee kuin kesämökki.

Käärmeluodot Lauttasaaren länsipuolella ovat nyt Yli-Koski-Mustosen kesäpaikkoja, joihin hän meloo yöretkelle.

– Matkaan menee runsas tunti. Retkelle voi hyvin lähteä illalla ja palata aamulla kotiin, ellei ole koko viikonloppua aikaa.

Viime talvena Yli-Koski-Mustonen kokeili vaeltaa Käärmeluodolle miehensä kanssa lumikengillä. Pari veti pulkassa läheiseltä huoltoasemalta ostettuja halkoja nuotiota varten. Ensimmäinen talviyö teltassa sujui hyvin miinusasteisiin tarkoitetussa makuupussissa.

Yli-Koski-Mustonen on hankkinut retkeilytarvikkeita pikkuhiljaa, nyt niitä on vaatekaapissa yksi hyllyllinen. Hänestä paljon voi lainata tai vuokrata. Silloin oppii, mitä oikeasti tarvitsee.

Tee on juotu, hunajalla sivellyt kaurakorput syöty. Reilun tunnin kestävän retken aikana ohi on kulkenut pari koiranulkoiluttajaa, muuten on ollut hiljaista.

Yli-Koski-Mustonen tähyilee harmaita pilviä.

– Iltapäivällä lähden joka tapauksessa melomaan. Kajakki suojaa sateelta, ja päälle voi laittaa goretex-takin.

Metsäretkeily saa syksyllä lisämakua sienestyksestä ja marjastuksesta. Yli-Koski-Mustosella on kavereita, jotka odottavat häneltä opastusta suppilovahveroiden luo.

Retkeilijällä on suunnitelmissaan muitakin kohteita. Hän haluaisi tehdä pyörävaelluksen Porvoon ympäristöön teltta mukanaan. Kiertää elämänsä aikana kaikki Suomen kansallispuistot. Luistella talvella merenjäällä retkiluistimilla.

Yli-Koski-Mustonen pakkaa ylijääneet korput takaisin reppuunsa.

– Olen retkillä oppinut, että kannattaa aina ottaa mukaan enemmän ruokaa kuin luulee tarvitsevansa.

Suomen luonnon päivänä 31.8. juhlitaan
luonnon tuomaa iloa ja hyvinvointia retkeilemällä.
Paavalinkirkko järjestää luonnon päivänä Siemenestä sadoksi
-tapahtuman, josta kerrotaan tässä lehdessä sivuilla 22–23.
Tiedot muista tapahtumista suomenluonnonpaiva.fi.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.