Riikka Pelon uudessa romaanissa eletään 1920- ja 30-lukua.
Äiti ja tytär historian puristuksessa
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. Teos 2013.
Riikka Pelon toinen romaani kertoo muutamista päivistä venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Aljan elämässä. Elokuiset, hiostavat päivät sijoittuvat vuosiin 1923 Tšekkoslovakiassa ja 1939 Moskovan seudulla. Niiden läpi siilautuu perheen kohtalo Neuvostoliiton väkivaltaisessa hallintokoneistossa.
Vuonna 1923 Alja on varhaiskypsä kymmenvuotias. Hän mukautuu intohimoisen ja ailahtelevan äitinsä tarpeisiin ja hoivailee tätä rakkaushuolissa. Marina puolestaan kasaa omaa kunnianhimoaan tyttärensä niskaan. Hän opettaa tälle runojen rytmin ja kielen kauneuden, ja tytär pyrkii oikein valituilla sanoilla lunastamaan äidin rakkauden.
Vuonna 1939 ollaan Moskovassa. Marinasta on tullut kömpelö ja ajastaan jäänyt. Alja taas on sosialistisen ajan airut, juuri rakastunut toimittaja. Stalinin ajan vainoharhaisuus uhkaa silti häntäkin.
Lopun vankileiri- ja kidutuskuvaukset vavahduttavat: niin julmasti terrori sammuttaa elämänpalon ja hajottaa perheet.
Pelo sanoo hakeneensa pitkään henkilöilleen ”olemisen painoa”. Se toteutuu järisyttävän hienosti. Hän kuvaa äidin ja tyttären vaistonvaraista suhdetta kuin ihon alta.
Jaa tämä artikkeli: