Maija-Liisa Nyman on kuvannut äitiyden tuntoja haikurunoin ja valokuvin yhdessä Minna-Karoliina Heinon kanssa Jorvin sairaalaan pystyttämäänsä näyttelyyn. Kuva: Matti Karppinen
Äiti on nyt vähän väsynyt
Maija-Liisa Nyman vastasi kolmevuotiaana aikuisten ”mikä sinusta tulee isona”-kyselyihin, että hänestä tulee tietysti omien lastensa äiti. Myöhemmin hän lisäsi listaan sirkustaiteilijan ja kirjailijan ammatit. Nyt, 31 vuotta myöhemmin, lapsia on kolme ja kirjailijan tointa lähellä on työ Vihdin uutisten toimittajana.
”Elämä pienten lasten äitinä on sitä paitsi melkoista sirkustaiteilua”, hän hymyilee.
Nyman sanoo päässeensä äitinä suhteellisen helpolla lasten sairasteluista huolimatta. Viisivuotias tyttö, kolme ja puolivuotias poika ja kolmekuinen poikavauva ovat mainioita muksuja, joilla on hyvä isä.
”Mieheni loistavan isyyden suhteen olin jo etukäteen varma. Esikoisen odotus oli meille iloinen uutinen, mutta minua epäilytti, millainen äiti minusta tulee. Tuumasin, että ehkä ei haittaa vaikka en olisi kovin kummoinen äiti, koska lapsillani on joka tapauksessa hyvä isä”, Nyman muistelee kuuden vuoden takaisia tuntemuksiaan.
Hänelle kävi niin kuin osalle naisista käy – heti lapsen synnyttyä äitiys tuntui luontevalta ja mukavalta.
”Olen onnekas, sillä aina asiat eivät mene niin mutkattomasti. Olen onnekas jo siitä syystä, että olen saanut lapsia. Moni ei toiveistaan huolimatta tule äidiksi.”
Vanhemmuus muuttaa ihmistä vääjäämättä. Ennen ensimmäistä lastaan vanhemmat saattavat ponnekkaasti vakuutella, että mikään ei muutu. Vastuu ja velvollisuudet, lapsen mukanaan tuoma ilo ja myös huoli muuttavat elämää ja ihmistä kuitenkin pysyvästi.
”Uskon, että jossain määrin entisenlaista elämää voi elää lapsen kanssa, perusarvot eivät muutu. Vanhemmuus on elämänikäinen, pysyvä asia, ja jo sen tajuaminen muuttaa ihmistä. Vaikka tapahtuisi niin kauheaa, että lapsi kuolisi, äiti on sen kuolleen lapsen äiti edelleen”, Nyman sanoo.
Suomi on tutkimusten mukaan maailman paras maa äideille ja lapsille, mutta yksittäiset kokemukset saattavat kertoa aivan muuta. Hyvän äitiyden paineet voivat lisääntyä yleisen mielipiteen puristuksissa tai muiden äitien kanssa keskustellessa. Nyman toivoo, että kaikenlainen vertailu voitaisiin jättää tekemättä.
”Väsynyttä, riittämättömyyttä potevaa yhden niin sanotusti helpon lapsen äitiä ei yhtään auta se, että paikalle purjehtii kuuden koliikkivauvan äiti julistamaan, että helppoahan sinulla on”, Nyman kärjistää.
Väsymys ja raivo ovat tunteita, jotka jokainen äiti tunnistaa, vaikka ei julkisesti tunnustaisi. Fyysinen ja henkinen väsymys kiristää joskus hermot äärimmilleen.
”Minä olen ihan tavisäiti, sädekehää ei ole. Vaikka perusasiat ovat oikein hyvin, tulee välillä tilanteita joissa raivoa on hankala hillitä. Lapsille karjuessa jossain taka-alalla on kyllä mielessä, että äidin pitäisi varmaan olla kypsä aikuinen ja lakata huutamasta.”
Kaikenlaiset tunteet kulkevat mukana ihmisyydessä. Sekä lapsilla että heidän vanhemmillaan on erilaisia vaiheita, ja niihin liittyville tunteille pitäisi antaa lupa.
”Viisivuotiaani kyselee nyt, miksi äiti on koko ajan vain vauvan kanssa. Siitä tulee syyllinen olo. Olen kertonut, että silloin kun viisivuotias oli itse vauva, hän sai samanlaista jatkuvaa hoitoa, sillä sitä vauvat tarvitsevat. Siitä huolimatta riittämättömyys vaivaa – välillä on tunne että vanhimman kanssa pitäisi viettää enemmän kahdenkeskistä aikaa.”
Äitiyden tunteita Nyman on koonnut näyttelyyn Äitien päivät yhdessä Minna-Karoliina Heinon kanssa.
”Valokuvaan toimittajan työssäni ja myös harrastuksena, mutta en koskaan olisi asettanut kuviani näytteille ilman Heinon yllytystä, jopa painostusta”, Nyman sanoo.
Hän oli toimittajana tehnyt lehtijuttuja Heinon aiemmista näyttelyistä. Heino puolestaan oli löytänyt kirjastosta Nymanin runokirjan ja ehdotti yhteistä näyttelyä.
”Nyt olen tyytyväinen että suostuin. Jo näyttelyä pystyttäessämme monet pysähtyivät kertomaan omia kokemuksiaan äitiydestä. On tärkeää että näitä tuntoja saa jakaa. Jorvin sairaala on hyvä paikka näyttelylle, sillä kynnys on matala myös heille, jotka eivät menisi taidegalleriaan. Täällä äitiys on sitä paitsi läsnä joka päivä. Jorvissa kaikki omatkin lapseni ovat syntyneet.”
Kuka?
Maija-Liisa Nyman, 34 v, espoolainen äiti, toimittaja, valokuvaaja ja runoilija.
Mitä?
Näyttely Äitien päivät yhdessä Minna-Karoliina Heinon kanssa. Esillä on Nymanin valokuvia, Heinon sekatekniikkatöitä ja molempien runoja.
Missä?
Jorvin sairaalan aulassa 3. elokuuta saakka, ma–pe klo 7–20 ja la–su klo 12–20.
Miksi?
Näyttely tahtoo tarjota mahdollisuuden kokemukselliseen näkemiseen.
Jaa tämä artikkeli: