Äitienpäivän jäätyä taakse
Tuntuu taas olevan vauvabuumia ilmassa. Kaupat hehkuttavat uutuusmalleja vaunuista, ja hyllyt notkuvat erilaisista lastenleluista.
Uutisissakin taannoin kummasteltiin, kun eräs eturivin poliitikko halusi keskittyä lastensa kasvattamiseen uran luomisen sijasta.
Toisaalla kummastellaan kotiin lasten luokse jäävää isää. Jossakin joku isä valittaa, ettei eron jälkeen ole saanut tavata äidille jääneitä lapsia. Lienee odotettavissa oikeusprosessi, jossa isän oikeus lapsensa tapaamiseen varmistetaan, kunhan hän pysyy riittävän kaidalla tiellä. Oikeus pitää huolen siitä, ettei äiti saa omia lastaan, jos isukki on kuvioissa ja kuosissa.
Entä äiti, jolle lapsi on jätetty erotilanteessa ja lastenvalvojan luona tehdyssä paperissa lukee ”yhteishuoltajuus”? Saako hän oikeudessa vaatia lapsensa tunnustanutta isää hoitamaan lasta? Saako äiti vaatia oikeuden voimalla, että isä pitää kiinni lastenvalvojan luona tehdyistä sopimuksesta, että isä hoitaa lasta joka toisena viikonloppuna kaksi yötä? Äiti on velvoitettu sopimaan isän kanssa lasta koskevista ”isommista asioista”. Äiti ei esimerkiksi saa ilman isän lupaa hankkia lapselle passia. Siitä mihin kouluun lapsi menee, on myös sovittava yhdessä. Mutta oikeus ei voi määrätä yhteishuoltajuudessa olevaa isää tapaamaan lastaan tai muuten huolehtimaan hänestä. Sosiaalitoimistosta voi karhuta maksamattomia elatusmaksuja, mutta muuta apua ei käytännössä ole.
Miten äiti jaksaa opiskelun, työn, kodin- ja lapsenhoidon lisäksi käydä jatkuvasti tuloksettomia neuvotteluja entisen miehensä kanssa siitä, kuinka sopimuksissa ei taaskaan pysytty? Tai jos odotettu kahden vuorokauden hengähdyshetki siirtyy taas kahdella viikolla, tai jos lapsi ei ilman passia pääse suunnitellulle lomamatkalle äidin kanssa.
Mitä yhteishuoltajuus tarkoittaa? Lapsi ilmeisesti oletetaan synnytyksen jälkeenkin olevan osa äitiään ja isän olevan se mukava leikkikaveri.
Jaa tämä artikkeli: