Aitoja makuja arkeen
Herkkusuu ymmärtää arvostaa kauden parhaita ruoka-aineita.
Teksti Marja Kuparinen, Tommi Sarlin ja Juhani Huttunen
Kirjan alussa on mainio esitys keittotaidon kehityksestä Pohjolassa. Samalla ruoditaan tätä hullutusta, johon kaupat ovat joutuneet: ruoka-aineiden on oltava tasa-mittaisia ja kestettävä pitkiä kuljetuksia. Samoja elintarvikkeita on tarjottava ympäri vuoden, viis siitä että niiden maku voi olla mitätön. Nilsson tiivistää, että tuottoisuuden ja kestävyyden yhteys makuun on käänteinen.
Uudet kiinnostavat ruokalajit syntyvät usein sattumalta tai jopa vahingossa. Keittiössäkin köyhyys on keksintöjen äiti, kirjoittaa Nilsson. Niinpä hänen reseptinsäkin ovat enemmän suuntaa antavia ja hyppysellinen tai kourallinen riittävä mitta.
Loppupuolella kirjaa kunkin kauden herkut esitellään ja annetaan vinkkejä niiden käytöstä. Loppuvuoteen kuuluvat riista, juurekset ja kalat. Maistuisivatko ehkä palsternakkasipsit? Jo vain. MK
KIRJA Sally Butcher on englantilainen kauppias ja keittokirjantekijä, jonka rakkaus suuntautuu erityisesti Lähi-idän ruokakulttuuriin. Aikaisemmin hän tehnyt muun muassa persialaiseen keittiöön keskittyvän kirjan, jossa on mukana myös liharuokia. Avioliiton kautta juuri tämä keittiö on vienyt hänen sydämensä.
Vegestan -kirja on nimensä mukaan kasviskeittokirja. Kirjasta löytyvät osastot muuan muassa keittoja, leipiä, salaatteja, papuruokia, riisiruokia, hilloja, pikkelssejä ja jälkiruokia varten. Moneen kuuluu erityinen mausteseos, jonka tekeminen selvitetään. Esimerkiksi mainio egyptiläinen dukkah-seos pähkinöistä, seesaminsiemenistä, jeerasta ja korianterin siemenistä ei ole mitenkään vaikea tehdä.
Ensi alkuun pitää nähdä hiukan vaivaa perusmausteiden hankkimiseen, mutta ainakaan Helsingissä se ei ole vaikeaa. Hämeentien alkupään etnisistä ruokakaupoista löytyy.
Butcherin reseptit ovat muuntelukelpoisia ja toimivia. Kuitenkin kibbeh-pyöryköiden kohdalla on virhe: valmistusohjeesta on jäänyt pois maininta keitetyn kurpitsan soseuttamisesta pyöryköiden kuoritaikinaan. Ilman sitä taikinaa ei synny. Jos ei omista digitaalivaakaa, lienee myös vaikea punnita 7 grammaa kuivahiivaa.
Tarinat ruokien historiasta ja kunkin ohjeen laatijasta kiinnostavat. Kokonaisuus kertoo suuresta rakkaudesta kulinaariseen matkailuun. Houkuttelevaa. MK
KIRJA Alison Walkerin Maalaiskokin keittiössä keskittyy opettamaan ruuanvalmistustapoja, jotka osattiin ennen tehdä itse, mutta jotka nyt ovat jääneet syrjään. Kaikkeahan saa jo valmiina.
Jos kuitenkin haluaa tehdä itse voita, keittää hilloja, pikkelssejä ja chutney-seoksia, suolata, savustaa, umpioida sekä tehdä makkaroita ja jugurttia, tästä kirjasta voi saada virikkeitä. Perinteiset työtavat kiinnostavat monia. Jos itse tehty salami tuntuu kuitenkin liian uhkarohkealta yritykseltä, leivonta ja hillonkeitto tarjoavat jo onnistumisen elämyksiä. Brittileivontaan näyttää kuuluvan laardin käyttö. Sen voi halutessaan korvata voilla tai hyvällä kasvimargariinilla.
Walker yllyttää vaivannäköön ja ajan runsaaseen käyttöön ainakin viikonloppuna. Tietääpä sitten ainakin, mitä lautaselleen panee.
Tara Fisherin upeat valokuvat selventävät työvaiheita ja luovat maalaiskeittiön tunnelmaa. Yleiskeittokirjaksi tästä ei ole, mutta luumuchutney voisi hyvinkin istua tulevaan joulupöytään. MK
KIRJA Ympäristötietoisuuden kasvaessa myös kasvisruoka kiinnostaa aikaisempaa enemmän. Hyviä kasviskeittokirjoja on edelleen vähänlaisesti. Paul , Stella ja Mary McCartneyn Kasvisruokamaanantai korjaa tätä puutetta mainiosti.
Kirjoittajien mukaan kasvisruokamaanantai auttaa keventämään omaa ruokavaliota. Lihan syömisen välttäminen ei ole niin vaikeaa kuin äkkiseltään luulisi.
Kirjassa on reseptejä vuoden jokaiselle maanantaille. Aamiaiselle, lounaalle, välipalalle, päivälliselle ja jälkiruoalle on omat reseptit. Ne on jaoteltu sesonkien mukaan, jolloin ruokavalio seuraa vuodenaikojen vaihtelua.
Paul McCartney kertoo heränneensä kasvisruokaan vuonna 2006, jolloin hän luki YK:n Livestock’s Long Shadow -raportista lihansyönnin vaikutuksista ympäristöön. YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön (FAO) raportin mukaan lihateollisuus edistää ilmastonmuutosta vielä enemmän kuin koko maailman liikenne yhteensä.
Raportin luettuaan McCartney ryhtyi kirjoittamaan asiasta vaikutusvaltaisille ihmisille. Hän kuuli ajatuksesta, että jo yhtenä päivänä liharuoan jättäminen väliin voisi merkittävästä parantaa sekä luonnon tilaa että omaa terveyttä.
Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam on konkretisoinut asiaa niin, että punaisen lihan ja maitotuotteiden korvaaminen kasvituotteilla yhtenä päivänä viikossa vähentää yksilön vuosittaista päästömäärää lähes 1 900 kilometrin pituisen automatkan verran.
Näistä aineksista alkoi McCartneyn perheen käynnistämä kampanja kasvisruokamaanantain puolesta, jonka lähtölaukaus oli lontoolaisessa St. Jamesin puistossa kesäkuussa 2009.
Kasvisruokamaanantain reseptit ovat huippukokkien käsialaa ja maut ovat muhkeita. Muutaman reseptin toteuttamisen jälkeen on sanottava, että kasviruoka on paitsi kiinnostavaa myös erittäin hyvää. TS
KIRJA Ei pitäisi puhua kevytkenkäisesti ”italialaisesta keittiöstä”, sillä nyky-Italia on nuori luomus, jonka synnyssä ehkä merkittävin rooli oli aikansa superjulkkiksella Giuseppe Garibaldilla (1807–1882). Sitä ennen Apenniinien niemimaalla oli kuusi keskenään erilaista ruhtinaskuntaa, joiden kieletkin poikkesivat nykyitaliasta. Periaatteessa italialainen keittiö kuitenkin jaetaan tavallisesti kahdeksaan alueeseen.
Brittiläisen 39-vuotiaan freelance-toimittajan Dominic Uttonin Italialainen keittokirja. Mamman parhaat herkut sijoittuu Apuliaan, mutta resepteissä on tietenkin runsaasti koko maan kattavia ruokia. Näppärästi kirjoitetun kirjan ohjeet ovat helponlaisia, ja raaka-aineita saa Helsingissä hyvin. Varsinkin antipasti-ohjeet ovat loistavia.
Kirjan ”mamma” on Oxfordissa asuvan Uttonin keksimä mielikuvitushahmo, jonka aviomies Alberto ja 22 lastenlasta ovat silkkaa sepitettä. Kirjan kannessa ei muuten mainita tekijäksikään Uttonia. Mamman ohjeet Utton jakaa viiteen ryhmään: Mamman perusruoat, mamman juhlaruoat, mamman lohturuoat, mamman eväät, mamman leivonnaiset.
Yhtä seikkaa pidän eettisesti arveluttavana. Nykyään tietynikäisten naisten suusta kuulee sanan ”lohturuoka”. Se on tekevinään myös mamman hahmosta herttaisen.
Lohtuun syöminen ei kuitenkaan ole yhtään parempi kuin lohtuun ryyppääminen. Onko siinä kyse mistään muusta kuin siitä, että ikäviä tunteita tumpataan alas ahtamalla kurkusta alas milloin mitäkin herkkua? Huomio kiinnittyykin konvehtiin, kun töitä pitäisi tehdä tunteiden kanssa. Lohturuoan mekanismi muistuttaa jopa addiktiota, enkä voi olla ajattelematta syömishäiriöitä. Keittokirjoja ei pitäisi markkinoilla tämmöisellä naistenlehtiroskalla. JH
Mats-Eric Nilsson: Aitoja makuja ympäri vuoden. Suomentanut Riikka Toivanen. Atar 2012. 240 s., 32 e.
Sally Butcher: Vegestan. Kasvisruokaa Lähi-idästä. Moreeni 2012. 272 s., 35 e.
Alison Walker: Maalaiskokin keittiöstä. Perinteisiä herkkuja leivästä juustoon ja marjasäilykkeistä makkaraan. Suomentanut laura Jänisniemi.
Mäkelä 2012. 192 s., 31,90 e.
Paul, Stella ja Mary McCartney: Kasvisruokamaanantai. Suomentanut Rita Oksanen. Tammi 2012.
240 s., 45,95 e.
Dominic Utton: Italialainen keittokirja. Mamman parhaat herkut. Suomentanut Aatos Nieminen. Gummerus 2012. 221 s., 11,95 e.
Jaa tämä artikkeli: