Aivojemme kätköistä
Oliver Sacks: Kirjailija joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia. Tammi 2011.
Mitä on näkeminen, lukeminen tai kirjoittaminen? Monelle ne ovat arkista, itsestään selvää toimintaa, mutta pohjimmiltaan ne ovat monimutkaisia prosesseja, joita haluaa ymmärtää viimeistään silloin, kun ne eivät suju normaalisti.
Neurologi Oliver Sacksin kirjassa tutkitaan näköaistin, havaitsemisen ja aivojen kummallisuuksia. Sacksin potilaat ovat kadottaneet eri syistä kykynsä nähdä, puhua tai lukea kirjaimia tai nuotteja. Kirja kertoo myös ihmisten ja aivojen selviytymiskeinoista aistivammojen jälkeen.
Ihminen oppi kirjoittamaan vasta viisituhatta vuotta sitten. Miksi tällainen primitiiviselle ihmiselle turha kyky syntyi? Charles Darwinin aikalainen Alfred Wallace uskoi, että turhat taidot, kuten kielelliset ja matemaattiset kyvyt, olivat Jumalan lahjoja. Sacks yhdistää lukutaidon synnyn ihmisten kulttuuriseen kekseliäisyyteen ja aivojen mukautuvuuteen. Aivot tunnistavat kirjaimia, jotka on valittu mukailemaan luonnonympäristön ääriviivoja.
Lukemiseen osallistuvat muutkin aistialueet kuin näkö. Esimerkiksi kirjailija, joka ei aivohalvauksen jälkeen osaa enää lukea normaalisti, voi silti kirjoittaa, mutta ei lukea kirjoittamaansa. Kielen liikkeillä hahmotetut ja sormella piirretyt kirjaimet saavat hänet ymmärtämään kirjaimia, vaikkakin hitaasti.
Kertominen ja kuvaaminen ovat kaksi erilaista tapaa käsitellä mielikuvia. Afaatikko, jolle väitelauseille perustuva kertominen ei ole enää mahdollista, voi oppia viestimään elein ja kuvaamalla. Afaatikko aistii ei-kielellisiä asioita tarkasti. Hän voi jopa tunnistaa piiloviestintää, temppuja ja valheita tarkemmin kuin puhuva ympäristönsä.
Sacks ei itsekään ole säästynyt vaivoilta. Hän kärsii migreenistä, kasvojen tunnistamisen vaikeudesta ja olemattomasta suuntavaistosta. Kirjassaan hän kertoo myös heikentyvästä näkökyvystään. Hänen oma ”melanoomapäiväkirjansa” avaa silmään pesineen syövän aiheuttamat pelot ja ahdistukset. Silti Sacks suhtautuu uskomattomiin, tahdosta riippumattomiin näköelämyksiinsä tutkijan ja kirjailijan mielenkiinnolla.
Mutta kumpi tulee ensin, visuaalinen vai verbaalinen? Ja miten syntymäsokeiden kertomukset voivat luoda voimakkaita visuaalisia mielikuvia näkevissä? Onko ajattelua ilman visuaalisuutta, tai ilman sanoja?
Lääkärin lämmin, eläytyvä ote potilaiden kohtaloihin yhdistettynä tutkijan laajaan tietämykseen luo Sacksin kirjoista kiehtovia. Sairausteemasta huolimatta ne ovat oudolla tavalla rauhoittavaa lukemista.
Jaa tämä artikkeli: