Ajatusten avaaja
Tiiliskivi tukena. Kääntäjä Kaisa Sivenius luottaa edelleen paperisiin sanakirjoihin, joita hänellä on monelta vuosikymmeneltä. Esimerkiksi Hilary Mantelin kirjojen vanhojen virkanimikkeiden käännöksiä löytyi Tuomikoski-Slöörin Englantilais-suomalaisesta sanakirjasta vuodelta 1948.

Tiiliskivi tukena. Kääntäjä Kaisa Sivenius luottaa edelleen paperisiin sanakirjoihin, joita hänellä on monelta vuosikymmeneltä. Esimerkiksi Hilary Mantelin kirjojen vanhojen virkanimikkeiden käännöksiä löytyi Tuomikoski-Slöörin Englantilais-suomalaisesta sanakirjasta vuodelta 1948.

Ajatusten avaaja

Kääntäjä Kaisa Sivenius ui syvälle käännettävien kirjojen maailmaan. Viime kesän hän vietti Englannin kuningas Henrik VIII:n pääsihteerin, Thomas Cromwellin seurassa.

Teksti Salla Korpela
Kuva Sirpa Päivinen
Maailmankirjallisuuden ja suomalaisen lukijan välissä on tavallisesti kääntäjä, omasta työstään meteliä pitämätön sanataiteilija, jonka nimi on painettu pienin kirjaimin kirjailijan nimen alle.

Jokainen meistä on suomentanut lauseita koulun vieraiden kielten tunneilla, mutta kaunokirjallisuuden kääntäminen ulottuu paljon sanojen ja lauserakenteiden suomentamista syvemmälle.

– Avainasia on kirjan maailmaan sisälle meneminen, toteaa Kaisa Sivenius , joka on kääntänyt muun muassa englantilaisen Hilary Mantelin historialliset romaanit Susipalatsi ja sen jatko-osan Syytettyjen sali .

Kuningas Henrik VIII :n (1491–1547) elämästä ja avioliitoista kertovat romaanit ovat olleet suosittuja sekä Suomessa että maailmalla. Man Booker -palkinnon äskettäin jo toistamiseen saanut kirjailija on kirjoittamassa sarjalle jatkoa, joka kaikella todennäköisyydellä päätyy heti englantilaisen käsikirjoituksen valmistuttua Siveniuksen työpöydälle. Siitä alkaa kirjan laajuudesta riippuen 4–6 kuukauden työ ja taistelu. Lukijoiden odottama kirja on saatava markkinoille mahdollisimman pian sen kansainvälisen julkaisemisen jälkeen.

Mantelin kirjojen keskushenkilö on kuninkaan pääsihteeri Thomas Cromwell (1485–1540). Kirjan maailmaan sisälle meneminen tarkoittaa tässä tapauksessa ensi sijassa Cromwellin pään sisään menemistä.

– Kirjailija ei ole käyttänyt kaikkitietävää kertojaa vaan kaikki kulkee Cromwellin kautta. Kun tekstissä kuvataan vaikka kuninkaan toista vaimoa Anne Boleynia , täytyy koko ajan pitää mielessä sekä kuvauksen kohde että Cromwell, jonka silmin häntä katsotaan, Sivenius selittää.

Kääntäjän tehtävänä on kuulla tekstin ja kirjailijan tarkoitus. Hilary Mantelin kirjassa käydään muun muassa kiihkeää dialogia, joka on perusluonteeltaan melko epäsuomalaista. Toimiva ja luonteva käännös muotoutuu, kun sama puheenparsi alkaa soida kääntäjän päässä suomeksi.

– Se ei tule ensimmäisellä eikä toisella kirjoituskierroksella. Tällaisten kohtien suomentaminen on sekä haastavaa että nautinnollista, Kaisa Sivenius sanoo.

Alkukielisen tekstin ensimmäisellä lukukerralla ei voi tietää, missä kääntämisen haasteet piilevät. Ympäristön – Mantelin kirjojen tapauksessa keskiaikaisen Lontoon – kuvaus oli Siveniuksen mielestä yllättävän helppoa sekä hahmottaa että kääntää. Mitään kovin eksoottista ei katukuvaan sisältynyt.

Vaikeuksia sen sijaan voivat tuottaa vaikkapa eri kielten toisistaan poikkeavat tavat ilmaista tilan, ajan ja etäisyyksien suhteita.

– Jouduin eräässä talon kuvauksessa pinnistelemään hahmottaakseni, millaisessa paikassa henkilö seisoi ja mitä hän saattoi nähdä edessään. Pintapuolinen sanojen kääntäminen olisi synnyttänyt sumeita kuvia.

Mantelin lauseet ovat Siveniuksen mielestä vahvoja, yksinkertaisia peruslauseita, mutta niiden sanasto on erittäin laaja.

– Heraldiikka ja haarniska tuottavat jatkuvaa päänsärkyä. Näihin liittyy englanniksi valtava termien ja käsitteiden kirjo, jolle ei suomesta kerta kaikkiaan löydy vastineita.

Kääntäjän on myös varottava tietämästä enempää kuin kirjailija tai kirjan henkilöt. Mantelin kirjojen keskeinen teema on lasten syntymä ja lapsettomuus. Tuohon aikaan ei raskauden ja synnytyksen biologiasta tiedetty paljoakaan, ja kääntäjän on pitäydyttävä tarkasti niissä käsitteissä ja termeissä, jotka kirjailija on hahmojensa käyttöön antanut.

Mantelin kirjat puhuvat kääntäjän sydäntä lämmittävällä tavalla myös kääntämisen tärkeydestä.

Henrik VIII:n aikana polttava kysymys oli, pitäisikö Raamattu olla saatavilla kansan kielellä. Tuohon aikaan englantilaisten maailmankuva oli läpikotaisin uskonnollinen. Kyse oli syvimmiltään siitä, pitäisikö ihmisillä olla mahdollisuus tutustua maailmankuvansa perusteisiin henkilökohtaisesti sen sijaan, että he joutuvat tyytymään pappien ja muiden oppineiden välittämään tietoon ja käsityksiin.

– Asia on edelleen ajankohtainen. Ajatellaan esimerkiksi afganistanilaisten naisten mahdollisuuksia oppia lukemaan, Kaisa Sivenius huomauttaa.

Kirjan kääntäminen on yksinäistä puurtamista, jota voi tehdä vaikka pyjamassa tai kesämökin kuistilla. Työvälineet ovat päällisin puolin katsottuna yksinkertaiset: työpöytä ja tietokone, pino sanakirjoja, käsikirjoitus ja pari pyykkipoikaa pitämässä kirjaa auki oikealta aukeamalta. Mukana kulkee kuitenkin koko maailma.

– Oivaltaminen, asioiden oikeaan kontekstiin asettaminen ja sujuva kielenkäyttö perustuvat siihen, että kääntäjä on itse lukenut mahdollisimman paljon sekä lähde- että kohdekielellä, Kaisa Sivenius sanoo.

Samaan hengenvetoon hän muistuttaa kustannustoimittajan merkityksestä. Parhaassa tapauksessa tämä on kääntäjän paras työtoveri ja tuki esimerkiksi termien ja tietojen etsimisessä.

– Hyvän kustannustoimittajan työn jäljiltä tekstin voi päästää turvallisin mielin painokoneeseen.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city