Älä leimaa suurikokoisia koiria
Venla Bernelius kertoo haastattelussa (K&k 2.10), että tietyt koirarodut kertovat kaupunginosista, niiden asukkaista, ja jakavat niitä. Tämä on mielestäni päinvastoin. Pitäisi ajatella missä tahansa kaupunginosassa, että lokerointia, oli se sitten varallisuutta, asukastyyppiä, koirarotuja tai elämäntapaa koskevaa, suoritettaisiin mahdollisimman vähän. Totta kai on normaalia, ja mukavaakin, että samanhenkisiä ihmisiä asuu samoilla alueilla, mutta sen pitäminen jotenkin ehdottomana ja suositeltavana suuntana, on minusta väärin.
Sitten tarkemmin koira-asiasta. On suorastaan törkeää leimata kaikki suurikokoiset koirat pelottaviksi, puskasta hyökkääviksi ja tavanomaisiksi tietyille alueille, ”joita ei tässä nyt voi sanoa ääneen”. Koiran koolla ei ole mitään väliä, ja Helsingissä kuuluu ja saa olla kaikenlaisia koiria, kunhan ne noudattavat yhteisiä sääntöjä. Ne eivät ole vaarallisia. Yhtälailla voisin jatkaa samalla tyylillä ja sanoa, että kaikki pienet koirat hermostuttavat räksytyksellään isot koirat ja saavat ne joskus käyttäytymään uhkaavasti. En kuitenkaan ryhdy stereotyypittelyyn ja kategorisointiin, jota haastateltava teki mielestäni vahvasti ihmisiä ja koiria koskien.
Mitä tulee koiraystävällisiin ravintoloihin, kahviloihin ja muihin julkisiin tiloihin, ajatus on hyvä ja kehitystä on mukava seurata. Siitä huolimatta allergisia ihmisiä on aina huomioitava, eikä sillä ole merkitystä, kuinka vähän koirasta lähtee allergeenejä. Joillekin pienikin määrä on liikaa.
Jenni Kaitila
Jaa tämä artikkeli: