Jatkoajalla. Maria Jämsä tiesi keväällä 2008, että aika oli käymässä vähiin.
Älä pelkää, kuolema ei tartu
Vuonna 2008 tuotantoyhtiö Susamuru kertoi valmistelevansa Yleisradiolle kuusiosaista Viimeiset sanani -ohjelmasarjaa. Siinä parantumattomasti sairaat päähenkilöt saisivat tehdä videokirjeen omaisilleen ja puhua vapaasti omista tuntemuksistaan elämän lähestyessä loppuaan.
Syntynyt kohu oli yllätys ohjelmasarjan ohjaajalle Sari Isotalolle . Kuolema oli tabu, johon kajoaminen järkytti ihmisten perusturvallisuutta. Epäiltiin jopa, että uteliaat kamerat tuotaisiin kuolinvuoteen äärelle.
Kuolevan ei ilmeisesti sopinut puhua kuolemasta, sillä se ahdisti muita. Eräässä seurakunnassakaan ei oltu valmiita ohjelmaan, kun pyörätuoliin päätynyt vapaaehtoistyöntekijä halusi tehdä seurakunnan kahvilassa oman osansa ja kertoa tästä hänelle merkittävästä työstä.
Viimeiset sanani esittelee 24.4. ensimmäisenä helsinkiläisen Maria Jämsän . Hän ehti viettää elämästään laivalla 25 vuotta, lähinnä kasinon hoitajana. Kun ohjelmaa alettiin tehdä toukokuussa 2008, syöpä oli vienyt häneltä avoimen tulevaisuuden: lääkitys on muuttanut ulkomuodon, mutta silti Jämsä sovittaa tyylikästä hattua päähänsä ja haluaa elää loppuun saakka täysillä.
Kamera seuraa Maria Jämsää kävelyille, äidin ja sukulaisten luo grillijuhliin. Kukkia istutetaan, nautitaan kesästä ja yhdessäolosta. Maria Jämsä puhuu levollisesti ja rauhallisesti tilanteestaan. Vanhalle äidille kaikki on vaikeampaa. Ääni vapisee ja itku kihoaa silmään. Sisar kertoo, ettei häntä pelota kuolema vaan suru ja ikävä.
Maria Jämsä käy myös tutustumassa yliopiston oikeuslääketieteen laitokseen, jonne hän on päättänyt lahjoittaa ruumiinsa. Elinluovutustestamentti oli käynyt tarpeettomaksi, kun ”minä olen tällainen syövän saastuttama ihminen”. Ruumiinavaussalissa Jämsä saa kuulla, että sairaudesta huolimatta on mahdollista käyttää hänestä sarveiskalvoa ja ihosiirteitä.
Varsinaisessa videokirjeessä Maria Jämsä sanoo levollisesti: ”Nyt se sitten on tapahtunut ja minua ei enää ole.” Viimeisenä viestinään hän haluaa korostaa sitä, että kuoleman rauha on hänelle tervetullut. ”Surkaa vähän, mutta muistakaa sitten iloisia asioita.”
Jämsä halusi tehdä videokirjeen, jotta nuoremmillakin sukulaisilla olisi muisto Rimpuliini-tädistä. Muita hän haluaa muistuttaa siitä, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Eikä kuolevia ihmisiä.
– Kuolema ei tartu, sanoo Maria Jämsä rohkaisevasti. Lopuksi skoolataan elämälle.
Videokirje tehtiin elokuussa 2008, Jämsä kuoli 29.9.2010. Kun omaiset kokoontuvat kuulemaan Marian viimeisiä sanoja heille, eletään heinäkuuta 2011.
Koruttoman koskettava avaus hienolle ja tarpeelliselle sarjalle.
Marja Kuparinen
TV1 Viimeiset sanani ke 24.4. klo 19.55 ja la 27.4. klo 14.55
Jaa tämä artikkeli: