En puhu. Ikävä kyllä pelkällä vaitiololla voi ilmaista osallisuutta, antaa luvan ja myönnytyksen sille pahalle, mitä ympärillään kuulee.
Älä puhu pahaa
Paastonaikana voi opetella myös hillitsemään kieltään.
Teksti Minna-Sisko Mäkinen
Kuva Plainpicture / Kuvaario
Pahan puhumisessa on eri asteita. Takanapäin sanotut tuomitsevat ja leimaavat sanat ovat ikävin versio, mutta joskus toisen mustamaalaamiseen riittää pelkkä nyökyttely.
Jopa vaitiololla voi ilmaista osallisuutta, antaa luvan ja myönnytyksen sille pahalle, mitä kuulee.
”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.” Raamatun kahdeksas käsky peräänkuuluttaa ihmisten välistä kunnioitusta ja avoimuutta.
Päivittäisessä elämässä työtovereista, naapureista tai sukulaisista olisi kristillisen etiikan mukaan puhuttava samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan itsestämme. Totuudellista puhetta on harjoiteltava, sillä luulojen varaan lankeaminen on helppoa.
Reformaattori Martti Lutherille pelkkä pahansuopaisuuden vältteleminen ei riittänyt. Oli mentävä vielä pidemmälle. Asiat on käännettävä toisen parhaaksi: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.”
Lähimmäisen kunnian suojeleminen on käytännössä vaikeaa. Esimerkiksi työyhteisöt vaihtelevine tilanteineen ovat hedelmällisiä paikkoja myös ikäville puheille.
– Tarvitaan pyrkimystä asioiden yhteiseen käsittelyyn ja ongelmien ratkaisuun myönteisellä tavalla. Omassa työpaikassani tauot ja osastokokoukset, työn lomassa jutteleminen ja kuunteleminen ovat tärkeitä, sanoo sairaanhoitajana vuosia työskennellyt Taina .
Sairaalan kiireisellä osastolla työolosuhteiden aiheuttama stressi, potilaiden murheelliset asiat ja oma jaksaminen vaikuttavat olotiloihin.
– Isossa työyhteisössä on monenlaisia persoonia ja helposti lausutaan lyhytnäköisiä kommentteja. Samanmielisten kesken syntyy kuppikuntia, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Ehkä toisen työtapojen arvosteleminen on myös oman itsensä näkyväksi tekemistä, sairaanhoitaja pohtii.
Nykyisin puhutaan paljon työhyvinvoinnista. Myös Tainan työpaikalla kiinnitetään huomiota hyvään käytökseen ja toisten huomioimiseen. Lopulta päätös siitä, mitä suusta tulee ulos, syntyy kuitenkin oman pään sisällä. Kahdeksas käsky on sairaanhoitajan mielestä hyvä ohje kaikkiin elämisen ympäristöihin.
– Sen todeksi elämiseen ei oikeastaan tarvita paljoa, vain hyvää tahtoa. Itse yritän välillä tuoda esiin asioiden kääntöpuolia. Aina löytyy hyvääkin, ja sen löytämisessä voi kehittyä. Hyvän kautta moni asia saa uusia ulottuvuuksia ja helpottuu, sanoo Taina.
Mikä on pahan puhumista? Jos joku on toiminut väärin, ei tosiasioita voi kiistää. Erheet ja rikkomukset tulisi silti käsitellä kasvotusten eikä selän takana. Totuuden etsiminen kysyy aina vaivaa. Jos en ole varma totuudesta, on parempi pysytellä hiljaa. Kalkattava kieli koituu useimmiten myös omistajansa taakaksi.
Raamatussa pahalla puheella viitataan vilppiin ja lähimmäisen vahingoittamiseen. Viisas puhe taas on virvoittavaa, rohkaisevaa ja rehellistä: ”Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen”.
Pahat sanat voivat pitää sisällään myös anteeksiantamattomuutta tai huonoa oloa. Kirjastossa työskentelevä Virpi uskoo sitkeän rukouksen muuttavaan voimaan.
– Omaan pahan puhumiseeni liittyy usein senhetkistä huonovointisuutta. Huono omatunto voi ohjata päätökseen siitä, ettei enää lähde pahan puhumiseen mukaan sen houkuttelevuudesta huolimatta. Koen, että rukous auttaa tässä. Muutkin hillitsevät pahan puhumistaan, jos joukossa yksi ei siihen osallistu.
Valtion virastossa työskentelevällä Eerolla on kokemusta erilaisista työpaikoista. Hän on tehnyt havainnon, että miesvaltaisilla työpaikoilla suhtautuminen työkavereihin on ollut reiluinta. Pelkkä mies- tai naiskysymys asia ei kuitenkaan ole.
– Pahansuopaisuus on kai osa ihmisluontoa eikä sitä poisteta millään työpaikkaohjelmilla tai suunnitelmilla. ”Älä sano väärää todistusta” pitää jotenkin sisäistää niin, että jättää sen pahan sanan sanomatta.
Kultainen sääntö kehottaa kohtelemaan lähimmäisiä samoin kuin itseään – siis tekemään aktiivisesti hyvää myös puheen tasolla. Kirkon työyhteisöissä sääntö tunnetaan, mutta noudatetaanko sitä?
Pitkään seurakuntapastorina työskennellyt Jukka uskoo, että useimmilla kirkon työntekijöillä on pyrkimys elää todeksi kristillisyyden perusohjeita. Käytännössä tuskin kukaan pystyy silti täysin välttämään selän takana puhumista.
– Uskon, että siinäkin asiassa voi kasvaa. Ihmisen luontoon kytkeytyy pahuus ja synti. Sitä on vain aktiivisesti ravistettava itsestään irti ja toimittava hyvän puolesta. Kultaisen säännön maailmassa pääperiaate on suhtautua toisiin positiivisesti. Silloin toista ihmistä katsotaan ikään kuin rakkauden silmälasien läpi, arvioi pastori.
Paastonaika ennen pääsiäistä kutsuu meitä luopumaan turhasta ja katselemaan, missä kohtaa elämämme kaipaa muutosta. ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Nämä Jeesuksen sanat ohjaavat miettimään oman puheen taustoja.
Oman kielen ja lähimmäisen varjelemiseen tarvitaan aktiivinen päätös kääntää sydän ja ajatukset kohti hyvää.
Jaa tämä artikkeli: