Mammonan maku. Kiusauksista puhuttaessa eteen piirtyvät helposti ihmiselämän tyypillisimmät lankeemuksen alueet: raha, viina, vallanhimo ja seksi. Silti tämä setti raapaisee vasta pintaa.
Älä saata meitä kiusaukseen
Mikä on Jumalan rooli kiusauksissa? Uuden testamentin mukaan hän ei ole niiden aiheuttaja.
Teksti Minna-Sisko Mäkinen
Kuva Esko Jämsä
Jeesuksen seuraajilleen opettama Isä Meidän -rukous ohjaa ajattelemaan, että Jumala voi tarkoituksellisesti heittää ihmisen vaikeuksiin ja kiusauksiin. ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta” viittaa siihen, että elämä on jatkuvaa kamppailua hyvän ja pahan välillä.
Tässä kohtaa on parasta välttää liikaa viisastelua, sillä pahan ja kärsimyksen ongelmaa ei kukaan ole pystynyt ratkaisemaan. Oppineinkaan teologi ei osaa tyhjentävästi selittää, miksi Jumala on sallinut pahan syntyä ja miksi hän sitä sietää. Päinvastoin, kuten kristinopin tiivis paketti Katekismus sanoo, kristittykin voi kokea pahan vallan karvaasti omassa elämässään.
Mutta mikä on Jumalan rooli kiusauksissa? Uuden testamentin mukaan hän ei ole niiden aiheuttaja. ”Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee”, kirjoittaa apostoli Jaakob . (Jaakobin kirje 1: 13–14)
Toisaalta Raamatussa on kohtia, joissa Jumala koettelee ihmisten uskoa sallimalla heille tapahtua ikäviä. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä lienee kertomus Jobista. Siinä hurskas ja hyvä mies saa osakseen epäinhimillisiä vaikeuksia toinen toisensa perään, mutta ei lausu pahaa sanaa Jumalaa vastaan. ”Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha”.
Jobin uskon taistelu käydään siinä, miten hänen jumalasuhteensa kestää elämän vaikeuksissa. Kun hän lopulta antaa kunnian Jumalalle kärsimyksenkin keskellä, Jumala muuttaa hänen kohtalonsa.
Ehkä kertomus opettaa, ettei uskon todellinen perusta ole Jumalan siunauksissa ja hyvissä olosuhteissa, vaan siinä, että Jumala ilmestyy ihmiselle ja on läsnä hänen elämänsä vaiheissa.
Kiusauksista puhuttaessa eteen piirtyvät helposti ihmiselämän tyypillisimmät paheet ja lankeemuksen alueet: raha, viina, vallanhimo ja seksi.
Näiden lukemattomissa variaatioissa voi edetä aina pidemmälle ja saada aikaan paljon pahaa. Silti tämä setti ei riitä selittämään kiusauksen koko olemusta, vaan raapaisee vasta pintaa.
Martti Lutherin Isä Meidän -rukouksen selityksen mukaan olisi helpompaa ja ymmärrettävämpää puhua ahdistuksista kuin kiusauksista. Ahdistus on tavallaan synonyymi kiusaukselle. ”Meitä ympäröivät ahdistukset edestä ja takaa, emmekä voi niitä itse poistaa, mutta oi meidän Isämme, auta meitä, ettemme sorru niihin, toisin sanoen, ettemme suostuisi niihin ja siten voitettuina kukistuisi”, rukoilee Luther.
Elämä on usein ahdistavaa eikä kiusauksilta voi välttyä, mutta Lutherin opetuksissa rukous on tie eteenpäin, etteivät ne kokonaan voita ihmistä. Tähän Raamattukin kehottaa. ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko”. (Matteus 26: 41)
Katekismus puhuu Jumalan vastustajasta, joka on aina valmiina vetämään ihmistä pahaan. ”Perkele ja oma itsekäs minämme taivuttavat meitä etsimään turvaa muualta kuin Jumalasta.”
Rukousta tarvitaan, että Jumala itse taistelisi puolestamme ja antaisi voimaa vastustaa pahaa. Jumalan valta on pahan valtaa suurempi.
Pohjimmaltaan kiusaus on houkutusta luopua uskomasta Jumalan hyvyyteen. Välinpitämättömyys, viha, kateus ja omahyväisyys vetävät ihmistä pois Jumalan hyvän tahdon tieltä. Kiusaukseen joutuminen ei ole vain yksittäisten huonojen tekojen toteuttamista, vaan Jumalan hyvyyden ja rakkauden tallaamista. Lopulta se johtaa ristiriitaan ja epäilyksiin Jumalan sanaa ja lupauksia kohtaan.
Jeesus opetti, että Jumala on rakkaus. Hänen tapansa toimia on aina rakastavaa ja ihmiselle parhaaksi. Tämä on elämän koettelemuksissa joskus vaikea sisäistää. On suuri kiusaus ajatella, ettei Jumala voi olla pelkästään hyvä tai rakkaudellinen – miksi hän muuten sallisi kaiken maailmassa olevan pahan ja olisi hiljaa silloin, kun ihminen häntä kipeimmin tarvitsee ja huutaa.
Toisinaan on tyydyttävä samaan johtopäätökseen kuin Job: Kaikissa tilanteissa Jumalan toimintaa ei vain kerta kaikkiaan käsitä.
Usko ja toivo elävät kuitenkin ahdistusten ja kiusausten rinnalla. Vanha hyvä sana ”kilvoittelu” tarkoittaa Jumalan armoon ja hyvyyteen turvautumista taisteluiden keskellä. ”Päästä meidät pahasta” on todellinen ja tarpeellinen rukous, joka kattaa kaiken käsittämättömän. Pieniä rakkauden voittoja nähdään siellä täällä. Jumala ei ole poissa.
Kiusauksista vapaa elämä ei liene mahdollista. Silti niitä vastaan voi taistella eikä niiden keskelläkään tarvitse joutua epätoivoon. Porsaanreikä on olemassa, ja se löytyy Jumalan sanasta: ”Teitä on kohdannut vain inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne. Salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1. Kor 10: 13)
Jutun teossa apuna:Martti Luther, Valitut teokset, osa 1. WSOY 1983.
Juha Marin, Kun kukaan ei uskonut. Aikamedia 2010.
Katekismus. Raamattu.
Jaa tämä artikkeli: