Monimielinen peilikuva. Alfredo Jaarin yhden näyttelysalin täyttävä teos Maantiede = Sota on vuodelta 1991. Veden täyttämät tynnyrit muistuttavat länsimaiden myrkkyjätteen viennistä Afrikan köyhiin maihin. Kuva: Petri Virtanen/Kansallisgalleria
Alfredo Jaar tuo esiin maailman epäkohtia
On helppo jeesustella vaikka Ruandan 1990-luvun tapahtumia ja sitä, miten vähän vauras länsimaailma ja sen media tuohon tilanteeseen tuoreeltaan reagoi. Entä kun kriittinen huomio kiinnitetäänkin omaan maahanmuuttopolitiikkaamme?
Chileläissyntyinen newyorkilaistaiteilija Alfredo Jaar (s. 1956) haluaa herättää keskustelua. Siirtolaisuus, länsimaiden tapa käyttää kehittyviä maita hyväksi ja pitkäkestoiset konfliktit ovat teosten aiheina, ja usein Jaar kertoo tarinan zoomaamalla katseen tavalliseen ihmiseen.
Vietnamilaisen turvapaikanhakijatytön, Nguyen Thi Thuyn, Alfredo Jaar kohtasi hongkongilaisessa pakolaiskeskuksessa 1991. Hän otti matkallaan yli tuhat muuta kuvaa, mutta viisi sievää Nguyenistä otettua ja kymmeniksi monistettua otosta kertovat teoksessa Sata kertaa Nguyen myös lukemattomien kasvottomiksi jääneiden ihmisen tarinaa.
Kiasman näyttelyn nimi Kun runous ei riitä vihjaa sanojen riittämättömyyteen, mutta ilman sanoja nämä teokset jäisivät käsittämättömiksi. Teokset ovat usein installaatioita, ja niiden taustalla on taiteilijan terävä huomio, tarina, ajatus, tapahtuma, yhteiskunnan rakenteellista tai fyysistä väkivaltaa, epäkohtia. Kun itse teokset ovat valtaosin visuaalisesti säästeliäitä ja tyylikkäästi esitettyjä, ne suorastaan huutavat avukseen taustoja. Niitä tarjotaankin: lyhyet seinätekstit ja näyttelyesite johdattavat kävijän taiteilijan ajatteluun. Niillä Alfredo Jaar voi ohjata teostensa tapaa vaikuttaa ihmisiin.
Näyttely sisältää Alfredo Jaarin keskeisiä teoksia 1970-luvulta lähtien. Se on yksi vuoden tärkeimmistä taidetapahtumista Helsingissä. Jaarin taide on poliittista ja se vetoaa sekä älyyn että tunteisiin, katsojan toimintaa ohjaava tilan käyttö myös kehon tuntemuksiin.
Yksi taiteilijan kuuluisimmista teoksista on kahdeksanminuuttinen vähäeleinen ja pääasiassa tekstiin perustuva Hiljaisuuden ääni. Tapa, miten se laittaa katsojan miettimään median vastuuta kriisialueilla, on mykistävä. Tehokkaampaa herättäjää en vähään aikaan ole kohdannut.
Entä se suomalainen näkökulma? Alfredo Jaarin Miljoona Suomen passia nähtiin 1995 ARS-näyttelyssä. Se tuotettiin nyt uudestaan ja hankittiin Kiasman kokoelmiin. Teos koostuu miljoonasta passikopiosta. Sen nimi juontuu havainnosta, että mikäli Suomessa olisi väkilukuun suhteutettuna yhtä paljon maahanmuuttajia kuin monissa muissa Euroopan maissa, heitä olisi miljoona.
Taiteilijan mielestä teos on yhä vahvasti ajankohtainen, sillä piilorasismi ja nihkeä maahanmuuttopolitiikka ovat yhä arkipäivää.
Jaarin muuallakin nähty Kulttuuri=Pääoma-teos toteutettiin nyt myös suomeksi: teoksen nimen mukainen teksti loistaa suurin punaisin kirjaimin Kiasman päädystä Eduskuntatalon ja Töölönlahden suuntaan. Se alleviivaa taiteilijan painokasta ajatusta siitä, että ilman kulttuuria emme olisi mitään.
Satu Itkonen
Alfredo Jaar – Kun runous ei riitä. Näyttely Nykytaiteen museo Kiasmassa 7.9. saakka. Kansainvälinen asiantuntijaseminaari Jaarin taiteesta Kiasmassa 21.5., mukana myös taiteilija itse.
Jaa tämä artikkeli: