Alhainen bkt auttamisen este?

• 27.03.2015 16:15

Ari Linna kritisoi (K&k 25.3.) kehitysavun tarvetta afrikkalaisille, koska he eivät ole onnistuneet nostamaan elintasoaan ”jostain mönkään menneestä syystä”. Ensiksikin pitäisi ottaa selville oikeat luvut, kun vertaa Suomen bkt:n tasoa muihin maihin. Suomen bkt on pysynyt melkein samana vuodesta 2008 lähtien, ja on 35 800 Yhdysvaltain dollaria per asukas, ei 50 000 dollaria, kuten Linna kirjoittaa. Ruotsin luku on 40 300 ja USA:n 51 700.

Afrikan tilanne johtuu monesta syystä. Vasta 1960-luvulla päättynyt siirtomaavalta käytti pitkät ajat siirtomaitaan hyväkseen, joten lähtökohdat puoli vuosisataa sitten eivät olleet kehuttavia. Afrikkalaisten omintakeinen kulttuuri ja monessa tapauksessa vielä nytkin kypsymätön demokratia sekä diktaattoreiden hallinto ovat hidastaneet kehitystä.

Mutta edelleen vallitseva köyhyys ja koulutuksen riittämättömyys, vaikka edistystä on jo paljon tapahtunut, eivät ole syitä, miksi kansalaiset unohdettaisiin sillä perusteella, että hallitukset ja lainsäädäntöelimet eivät ole saaneet olosuhteita paremmalle tolalle. Samaa ajattelua seuraten myös omassa maassamme jätettäisiin huono-osaiset kansalaisemme kokonaan hunningolle, koska hallituksemme eivät ole onnistuneet luomaan maahamme olosuhteita, joissa kaikilla olisi riittäväksi katsottava toimeentulo.

Kehitysapuun kuuluu myös perhesuunnittelun edistäminen, ja siinä on saatu hyviä tuloksia. Kymmenlapsisia perheitä ei enää hankita, kuten Linna arvelee. Naisten koulutus on tärkeä valistamisen kohde Afrikassa. Kun perheenäiti osaa lukea, hän myös pääsee paremmin selville pienilukuisen perheen eduista. Hän tietää vakavista terveydellisistä haitoista sekä äidille että lapselle, jos synnytyksiä on paljon ja jo liian nuorena, ja ilman kätilön apua.

Harry Blässar

Bangladeshin kunniapääkonsuli