Alien Helsingissä

• 01.12.2014 13:30

”Olen kansatieteen kurssilla. Vihkoon kirjoitan: ’Suomen keskiajan peltojen muokkaamiseen käytetään riisikarhua, hiuspidäkkeenä harakkaa ja pellavan eräs työstämisväline on puinen krokotiili.’”

Israelin palestiinalaiseksi syntynyt Umayya Abu-Hanna on osa Suomen monikulttuurisuuden historiaa. Hän muutti maahan parikymppisenä vuonna 1983, jolloin palestiinalaisuus oli Suomessa niin outoa, että sillä pääsi Supon kuulusteluun. Tanssilattialla palestiinalaisuuden mainitseminen sai partnerin ampumaan kuvitteellisella aseella ”RÄTÄTÄTÄT POMPUM”.

Abu-Hanna kertoo Suomi-muistelmissaan kuinka hän rekisteröityi virastossa, jonka ovessa luki Alien Office. Häntä kutsuttiin 1980-luvulla ulkomaalaiseksi, 1990-luvulla maahanmuuttajaksi ja 2000-luvulla uussuomalaiseksi. Nimitykset muuttuivat yleisen suhtautumistavan mukana.

Abu-Hanna pitää Suomea muualta tulleille vaikeana maana ennen kaikkea maalaisuuden vuoksi, ei niinkään kielen ja kylmyyden. Hän mainitsee Suomen olevan Länsi-Euroopan maatalousvaltaisin maa. Erilaisuus kuuluu urbaaniin kulttuuriin, joka on meillä nuorta.

Kirjan pääpaino on nimensä mukaisesti muukalaisuudessa ja Helsingin hitaassa monikulttuuristumisessa, mutta monella yhteiskunnallisella areenalla vaikuttanut Abu-Hanna kertoo myös kokemuksistaan media-alalla, Helsingin kaupunginvaltuutettuna ja kuluttajana. Kun naisten alusvaate- ja ruokaosastoa laajennettiin Stockmannilla 90-luvulla, Abu-Hanna ilahtui seksin ja herkun saapumisesta kaupunkiin.

Mustan tyttären adoptoiminen Etelä-Afrikasta muodostui käännekohdaksi Abu-Hannan suhteessa Suomeen. Lasta haukuttiin neekeriksi metroasemalla, ratikkapysäkillä, lentokentällä. Noin kolmenkymmenen Suomen vuoden jälkeen Abu-Hanna pakeni tyttärensä kanssa rasismia Amsterdamiin vuonna 2010.

Pihla Tiihonen

Umayya Abu-Hanna: Alienin silmin. Helsinki ja Uusimaa muukalaisen kokemana. Siltala, 2014