Junavaunussa. Irina Pulkan ja Arttu Kurttilan esittämät tarinat alkoholista pysäyttävät. Kuva: Lassi Kansikas
Alkoholi pääroolissa
Viime keväänä Teatterikorkeakoulusta ohjaajaksi valmistunut Riko Saatsi, 31, tarttui innolla Heini Junkkaalan ja Elina Snickerin ideaan tehdä näytelmä alkoholista.
Naiset kirjoittivat Teatteri Takomolle näytelmän Itsettömät – suomalaisia rakkaustarinoita alkoholista.
– Aihe kiinnosti, koska suomalainen alkoholinkäyttö on iso kansallinen myytti. Suomalaisten elämä pyörii paljon alkoholin ympärillä, niin arkisin kuin juhlapyhinäkin.
– Jokaisella suomalaisella on oma tarinansa alkoholista, joko oman tai perheenjäsenen juomisen kautta. Tai sitten vaikkapa niin, ettei juo lainkaan. Alkoholin kautta ollaan suoraan kiinni suomalaisessa mielenmaisemassa.
Entä mistä on lähtöisin itsetön-sana?
– Sana löytyi suomalaisesta kansanperinteestä, ja se tarkoittaa ihmistä, joka on menettänyt itsesielunsa, sielunkuvajaisensa, esimerkiksi sortumalla alkoholismiin. Itsettömyys näkyy ihmisessä tietynlaisena verettömyytenä ja voimattomuutena, Saatsi valottaa.
Alkoholin nauttimisella voi tunnetusti olla rankkojakin seurauksia, mutta Riko Saatsi ei ole halunnut tehdä Itsettömistä ahdistavaa opetusnäytelmää, vaan ote on dokumentaarinen ja kertova.
– Olen pyrkinyt käsittelemään aihetta melko kevyesti leikin ja komedian keinoin, ihmisten erilaisten tarinoiden kautta.
Itsettömät pohjautuu lukuisiin henkilöhaastatteluihin. Suurimpana yhteisenä nimittäjänä niille on se, että haastatellut itse tai heidän vanhempansa ovat käyttäneet paljon alkoholia. Lisäksi ihmisille lähetettiin sähköpostikyselyjä, joissa kysyttiin esimerkiksi, millainen oli henkilön ensihumala ja mikä ikävin humalamuisto.
– Takomon näytelmän keskeisenä materiaalina on ihmisten autenttinen puhe kaikkine takelteluineen ja kaarteluineen. Alkoholinkäyttöhän kuuluu niihin aiheisiin, joista ei välttämättä ole helppo puhua, kertoo Saatsi.
Suomalaisten sanotaan tähtäävän juodessaan vahvaan humalatilaan. Näkyikö se ihmisten jutuissa?
– Humaltuminen oli esillä monissa kertomuksissa, mutta näytti juomiseen liittyvän paljon muutakin, se keräsi ihmisiä yhteen ja sai puhumaan. Onkin ristiriitaista, että juominen johdattaa toisten ihmisten luo, mutta toisaalta se on myös reitti yksinäisyyteen.
Tuttuja tarinoita luovin keinoin
Teatteri Takomon Itsettömät puksuttaa kekseliäästi junan kiskoilla. Pieneen tilaan on saatu loihdittua junavaunu sen läpi kulkevine bistrokärryineen.
Junan kyydissä istuvat ihmiset kertovat elämästään, johon liittyy tavalla tai toisella alkoholi. Välillä vaunusta hypätään lukemaan paperilapuilta suomalaisten viinanjuontikokemuksia tai esittämään tietoiskuja maan virallisesta alkoholipolitiikasta eri aikoina.
Näytelmä voisi näillä aineksilla olla melkoista sillisalaattia, mutta ohjaaja Riko Saatsi on onnistunut luomaan esitykseen jännittävän ja toimivan rakenteen. Näyttämöllä on myös käytetty pieniä luovia ratkaisuja kuvaamaan mitä erilaisimpia tilanteita. Alkoholinkäytöstä pystytään tuomaan esiin kaikki sävyt nautintoaineen tuottamasta mielihyvästä yököttävimpään kännirypemiseen.
Itsettömien käsikirjoittajat Heini Junkkaala ja Elina Snicker ovat tehneet ison taustatyön. He antavat ajattelemisen aihetta ryhtymättä syyllistämään ketään sormi pystyssä.
Näyttelijät Arttu Kurttila, Lotta Lehtikari, Susanna Mikkonen, Irina Pulkka ja Jouko Puolanto esittävät useita rooleja, joihin kuuluu tavallisia ihmisiä, historiallisia hahmoja ja julkisuudesta tunnettuja kuolleita juoppoja. Erityisen vaikuttava on Puolanteen raitistunut mies, joka sortuu monen vuoden jälkeen ryyppäämään ja sinkoutuu David Bowien Space Oddity -levyltä tutun Major Tomin hahmossa avaruuteen – ja kuolemaan.
Marjo Kytöharju
Itsettömät. Kantaesitys Teatteri Takomossa 8.10.
Jaa tämä artikkeli: