Alku on joskus kaikkein vaikeinta
Elämän alku on uhanalaista. Sen saavat tuntea nahoissaan erityisesti hylätyt, tilatut ja torjutut lapset.
Teksti Marja Kuparinen
KIRJA Kiinalaissyntyinen toimittaja ja kirjailija Xinran haluaa tehdä oikeutta niille kiinalaisille naisille, joiden on ollut pakko hylätä tyttövauvansa, sekä niille adoptoiduille tyttärille, jotka pohtivat, miksi äiti hylkäsi heidät.
Kirjassaan Kiinan kadotetut tyttäret Xinran kertoo tyttöjen ja naisten asemasta Kiinassa. Hän matkusti paljon maaseudulla ja kaivoi esiin naisten kokemuksia. Tyttöjen asema on ollut erityisen paha 1990-luvulle saakka.
Kirja on järkyttävää luettavaa, eikä ainoastaan siksi, että nykyinen yhden lapsen politiikka saattaa perheet vaikeaan asemaan. Tyttö ei ole lapsi, näin on ajateltu jo pitkään. Nainen, joka ei anna miehelleen poikaa, kaivaa maata altaan.
Maaseudulla poikien suosiminen johtui myös siitä, että perhe sai lisämaata pojan syntyessä. Tyttö oli vain yksi lisäsuu ruokittavaksi. Niinpä kirjassa tutustutaan esimerkiksi pariskuntaan, joka on lähtenyt ”lapsipakolaiseksi”. Neljä tytärtä on jo jätetty matkan varrelle ja yhä odotetaan poikaa, jolloin paluu kotiseudulle olisi mahdollinen. ”Jos naisella ei ole poikaa, hänellä ei ole mitään syytä elää”, sanoo isä.
Tyttövauvoja on heitetty likasankoihin, jätetty kaduille tai vain yksinkertaisesti surmattu. Eräskin anoppi tuli tunnetuksi erityisen taitavana tyttövauvojen ”pakahduttajana”. Naapuritkin halusivat käyttää hänen apuaan.
Raskaana oleva nainen tarvitsee sairaalaan synnytysluvan. Jos tulossa on toinen lapsi, voi joutua turvautumaan lahjuksiin, joita taas köyhillä ei ole. Eivätkä lääkärit hoida rekisteröimätöntä lasta, sillä bonukset tulevat rekisteröityjen perusteella.
Tarinat vakuuttavat kuitenkin, että salaisesti äitien sydäntä särkee. Monet ovat luopuneet rakkaista lapsistaan saadakseen heille lännessä paremman tulevaisuuden. Parempaan tulevaisuuteen riittää, että lapsi saa syödäkseen, häntä ei lyödä kovaa ja panna liian raskaisiin töihin.
Se kertoo aika paljon äitien omasta maailmasta.
Xinran on perustanut hyväntekeväisyysjärjestön The Mothers’ Bridge of Love. Se auttaa vammaisia lapsia Kiinassa ja pyrkii lisäämään lännen ja Kiinan keskinäistä ymmärrystä.
KIRJA Lontoossa asuvan Kishwar Desain osin tosipohjainen romaani Postimyyntilapset solmii huiman jännityskertomuksen intialaisista hedelmällisyyshoidoista ja sijaissynnyttäjäbisneksestä. Epätoivoiset vanhemmat vuokraavat synnyttäjän, lähettävät omat alkionsa lentorahtina tai turvautuvat luovutettuihin sukusoluihin.
Kirja kertoo tarinaa kahdessa aikatasossa. Arvoituksen selvittely alkaa, kun hedelmällisyyshoitoja antavassa klinikassa syntyy hiv-positiivinen vauva.
Köyhille naisille synnyttäminen on keino paikata omaa taloutta. Kirjassa myös sutenööri huomaa, miten paljon tuottoisampaa on naisen vuokraaminen synnyttäjäksi kuin hänen myymisensä ”vähitellen”.
Halu saada lapsi on valtava, olipa sitten kyseessä lapseton brittipari, intialainen poliitikko, homopari tai rikas arabi. Myös lapsikauppa kukoistaa.
Desai kuvaa yhteiskuntaa, jossa niin lääkärit kuin tullimiehetkin keksivät sijaissynnytyksien markkinaraon. Lännestä saapuvat alkiot antavat materiaalia myös kantasoluhoidoille. Alkioiden käyttö hoidoissa on Intiassa kielletty, mutta innokkaita tieteen tekijöitä löytyy kaikessa hiljaisuudessa.
Postimyyntilapset heittää kehään paljon eettisiä ongelmia, mutta tekee sen hilpeän rennolla otteella.
KIRJA Puolalaisen, Oxfordissa nykyisin asuvan Renata Calverleyn kirja Renatan sota on vaikuttava kertomus hänen omasta lapsuudestaan Puolassa vuosina 1939–1946. Lääkäri-isä on rintamalla, ja äiti yrittää pitää tyttärensä ja tämän isoäidin hengissä työllään. Sitten työnteko kielletään juutalaisilta ja heitä aletaan jahdata kortteli korttelilta.
Kuusivuotiaana Renata joutuu eroon rakkaasta mamusiastaan ja babciastaan. Häntä piilotetaan paikasta toiseen. Juuri kun on ehtinyt johonkin juurtua, on etsittävä uusi piilopaikka, usein ventovieraiden luona.
Calverley käyttää koko ajan pikkutytön näkökulmaa. Tämä ei tunne joukkotuholeirejä, kuulee vain hajanaisia kuiskauksia junakuljetuksista, joilta ei palata. Lukija tietää miksi, mutta pikkutytön maailman murskaantumiseen riittää unohtunut lempilelu, alituinen nälkä ja jäytävä kysymys: ”Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun minut halutaan tappaa?”
Toisaalta valtavan ilon antaa viimein lukemaan oppiminen ja mahdollisuus paeta sietämätöntä mielikuvitukseen.
Katolinen orpokoti, johon juutalaistyttö protestanttina piilotetaan, on kova ja sadistinen paikka. Lisäpelkoa tuo mahdollisuus joutua kadotukseen, mutta siihenkin Renata onneksi keksii keinon.
Renatan sota on jäntevä ja erinomainen lapsuuskuvaus, joka vie mukanaan.
Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret. Suomentanut Taina Wallin.
Atena 2013. 304 s., 31 e.
Kishwar Desai: Postimyyntilapset. Suomentanut Ida Takala.
Like 2013. 399 s., 21,50 e.
Renata Calverley: Renatan sota. Suomentanut Ruth Jakobson. Gummerus 2013. 358 s., 27,90 e.
Jaa tämä artikkeli: