Reijo Liimatainen toimittaa kiirastorstain messun Hakunilan kirkossa. Kuva: Jani Laukkanen

Alttari riisutaan ja kynttilät sammutetaan

Kiirastorstaina muistellaan Jeesuksen ja opetuslasten viimeistä ateriaa.

• 24.03.2015 16:00
• Ulla-Maija Vilmi

Kirkkovuoden eri pyhäpäivinä seurataan Jeesuksen elämänvaiheita.

– Kiirastorstaina muistellaan Jeesuksen maallisen elämän viimeistä iltaa, kertoo hiippakuntadekaani ja pappi Reijo Liimatainen, joka toimittaa kiirastorstain messun kotiseurakuntansa Hakunilan kirkossa.

Kansanjoukot olivat innoissaan, kun Jeesus saapui Jerusalemiin. Mutta kun Jeesus ja hänen opetuslapsensa kokoontuivat illalla viimeiseksi jääneelle yhteiselle juhla-aterialleen, ilmassa leijui uhka.

– Usein meiltä jää huomaamatta, mikä olisi hyvä tapa toimia, kun pelottaa eniten. Uhkan ja pelon keskellä tehdäänkin juhla yhdessä eikä paeta yksin kotiin.

Viimeinen ateria on ensimmäinen kristillinen ehtoollinen, ja samalla esikuva kaikille myöhemmille. Ehtoollista vietettiin nimenomaan kiirastorstaisin niinäkin aikoina, kun ehtoollinen ei ollut joka sunnuntainen asia niin kuin nykyään.

Liimatainen yhdistää kasteen ja ehtoollisen toisiinsa: ehtoolliselle kutsutaan jokaista kastettua.

– Sillä, miten on tullut menestystä tai tappioita, onnistumisia tai epäonnistumisia, ei ole merkitystä. Kaikkia kutsutaan saman armon ja rakkauden piiriin, vakuuttaa Liimatainen.

– Minulle itselleni on tärkeää, että keskenään erimieliset ihmiset osallistuvat yhdessä ehtoolliselle. Jeesus on ehtoollisen isäntä ja jokaisen ystävä, keskinäisistä riidoista riippumatta. Se, että ihmiset osoittavat suhteensa Jeesukseen, yhdistää heitä.

Yhteydet kulkevat myös ajan ja elämän rajan yli.

– Alttarikaiteen puolikaari kertoo siitä, että näkyvän seurakunnan lisäksi ehtoollisella ovat mukana myös perille päässeet.

Hakunilan kirkko on Reijo Liimataiselle monella tavoin tuttu. Hän työskenteli seurakunnassa pitkään pappina ja kirkkoherrana ennen kuin siirtyi Helsingin hiippakuntadekaaniksi viisi vuotta sitten.

– Työhöni kuuluu valmentaa papeiksi vihittäviä teologeja. Senkin takia on tärkeää, että minulla on henkilökohtainen säännöllinen linkki papin työhön.

Hiippakuntadekaanin työhön kuuluvat Helsingin hiippakunnan kaikki 33 seurakuntaa, mutta tehtävät ovat muuta kuin seurakuntapapin työtä. Ne liittyvät piispantarkastuksiin, kirkkoherrojen virkaanasettamisiin ja koulutukseen.

Liimatainen toimittaa messun Hakunilassa kaksi kertaa vuodessa. Hänellä on jonkin verran myös muita kirkollisia toimituksia.

– Istun myös mielelläni seurakuntalaisena penkissä, toteaa Liimatainen.

Kiirastorstain messulle on Liimataisen mukaan Hakunilassa erityisen hyvät lähtökohdat. Kirkossa vietetään yleensä torstaisin viikkomessua.

– Viikkomessun järjestelyissä on mukana huomattava määrä nuoria. Yleensä heitä on tullut paljon myös kiirastorstain messuun, tietää Liimatainen.

– Kiirastorstai on monella tavalla erikoinen kirkkopyhä. Silloin kokoonnutaan kirkkoihin illalla. Messussa tehdään yhdessä paljon, eikä sitä selitetä sanoin.

Kiirastorstain messun lopussa kynttilät sammutetaan ja alttari riisutaan Hakunilassa ja monessa muussakin kirkossa.

– Kiirastorstain messussa toimii se, mitä kaipaan muihinkin jumalanpalveluksiin. On vuorovaikutusta ja toimintaa. Ei ole jakoa esiintyjiin ja yleisöön, Liimatainen sanoo.

Jokaista opetuslasta tarkoittava kynttilä tuodaan erikseen ja nimeltä mainiten kirkkosalin eteen. Niinpä messun lopussa ei tarvitse selitellä, että kaksitoista kynttilää tarkoittaa opetuslapsia.

Juhla-ateria päättyy ikävästi. Yksi ystävistä kavaltaa Jeesuksen ja toiset pakenevat paikalta. Jeesus jää yksin pimeään. Seurakuntalaiset alkavat laulaa virttä "Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se".