Kuva: Sirpa Päivinen

Ammattifeministi

• 13.01.2014 13:45

Uusi vuosi toi Milla Pyykköselle mukanaan unelmien työpaikan. Tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien Naisasialiitto Unionin tuore pääsihteeri on voinut nimittää itseään ammattifeministiksi.

– Olen haaveillut siitä vuosia. On suuri kunnia päästä tälle paikalle, joulun alla Itä-Suomen yliopistosta valmistunut yhteiskuntatieteen maisteri kertoo.

Vuonna 1892 perustetussa naisjärjestössä Pyykkönen pääsee astumaan historian vaikuttajanaisten jalanjälkiä. Järjestön tavoitteena on naisten aseman parantaminen ja sukupuolisyrjinnän poistaminen. Pyykkösen mukaan työtä riittää edelleen.

– Voi hyvin kysyä, onko tasa-arvo koskaan valmis. Välillä se toteutuu paremmin, väillä huonommin. Ei pidä tuudittautua siihen, ettei feminismiä enää tarvittaisi.

Yhteiskunnalliset asiat ovat kiehtoneet 31-vuotiasta Pyykköstä lapsesta saakka. Viime vuosina hän on toiminut aktiivisesti politiikassa ja kansalaisjärjestöissä. Kiinnostus feminismiin syttyi lukiossa.

– Kaverit joskus kysyvät, miten aina jaksan jauhaa epäkohdista. Puhun, koska haluan vaikuttaa ja luoda parempaa maailmaa.

Suomen laki on Pyykkösen mielestä pitkälti tasa-arvoinen, mutta epätasa-arvo tulee esille monissa arkipäivän tilanteissa. Hän haluaa tarttua etenkin työelämän tasa-arvokysymyksiin. Myös tuloerojen kasvu ja köyhyyden lisääntyminen lisäävät epätasa-arvoa.

– Elämme yksilöä korostavaa aikaa, mutta mikä muokkaa yksilön ajattelua? Kulttuuriset normit määrittävät usein edelleen, millainen on naisen tai miehen muotti.

Entäpä jos joku haluaa asettua muotteihin? Pyykkönen korostaa, että siihenkin on oikeus.

– Tärkeintä on tukea jokaisen omaa kasvua ja hyvinvointia. Tarkoitus ei ole sanella kenellekään, mikä on paras tapa elää.

Naisiin kohdistuva väkivalta huolestuttaa Pyykköstä erityisesti. Suomessa kuolee vuosittain yli 20 naista entisen tai nykyisen puolisonsa surmaamana. Luku on Länsi-Euroopan suurin. Siitä huolimatta auttamisresursseja on liian vähän.

– Tärkeintä on väkivallan ennaltaehkäisy jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Asiat on voitava hoitaa puhumalla. Puhumattomuuden kulttuuri jättää väkivallan piiloon.

Feminismi on Pyykkösen mukaan monipuolistunut. On perinteistä naisten ja miesten tasa-arvoa ajavaa feminismiä, mutta sen rinnalle on noussut vahvasti myös sukupuolten moninaisuutta korostava suuntaus.

Pyykkönen huomaa toistuvasti, että feminismi herättää jo sanana monenlaisia mielipiteitä. Kielteiset stereotypiat naisten ylivallasta istuvat tiukassa, mutta myönteistä suhtautumista on enemmän kuin vielä vuosikymmen sitten.

– Todellisuudessa nykypäivän feminismin tavoitteena on, että kaikilla olisi samat oikeudet sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Unionin sisällä on herättänyt kiivasta keskustelua se, tulisiko jäsenyys avata muillekin kuin naisille. Pääsihteerinä Pyykkönen ei halua ottaa asiaan kantaa vaan jättää sen jäsenistön päätettäväksi.

– Suomessa tarvitaan sekä naiserityistä näkökulmaa että kaikkien ajamaa tasa-arvotyötä. Toivon, että Unioni voisi kehittyä entistä aktiivisemmaksi ja näkyvämmäksi.

Anu Heikkinen