Huvin vuoksi. Lapset leikkivät äitiensä kanssa Martina Matlovicován kuvittamassa epäsovinnaisessa satukirjassa Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia.
Anarkiaa ja opetuksia
Syksyn lastenkirjoissa lapset ovat viisaita, aikuiset hölmöjä ja eläimet ihmismäisiä.
Tekstit Pihla Tiihonen
KIRJA ”Norsuäiti oli kadonnut. Laurin kotiin muutti tylsä äiti, joka teki ainoastaan tylsiä asioita. Hulluttelu oli lakkautettu, savannilla leikkiminen kielletty ja kärsässä keinuminen lopetettu, sillä tylsällä äidillä oli vain tavallinen tylsä nenä.”
Alexandra Salmelan anarkistisessa lastenkirjassa yksi lapsi vaihtaa äitinsä hauskempaan kärsälliseen malliin, toinen ruuvaa hajamielisen isänsä pään kiinni ja kolmas karkaa merirosvojen matkaan, koska vanhemmat ovat kiinnostuneita vain perhelinnan rakentamisesta.
21 absurdia tarinaa sopivat myös kiireiselle lukijalle ja kärsimättömälle kuulijalle. Ne ovat lyhyitä ja alkavat keskeltä toimintaa. Martina Matlovicován omintakeinen kollaasimainen kuvitus tarjoaa kuitenkin lapselle tutkimista pitkäksi aikaa.
Kertomuksissa on lapselle monipuolisia samastumisen kohteita. Tyttö pelastaa löllöhirviön, ryhtyy ritarin oppilaaksi ja pitää lohikäärmettä ystävänään. Poika voi olla aktiivinen sankari, mutta myös arka tai keiju.
Slovakiassa syntynyt, nykyään Suomessa asuva Salmela sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon esikoisteoksellaan 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Tämä Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.
Aikuinen voi lukea kirjaa lapsuuden ja lapsen oikeuksien puolustuksena. Yhdessä tarinassa seikkailee Sulo-poika, joka ei voita kilpailuja eikä ole edes jatkuvasti reipas ja hyväntuulinen. Vanhemmat kuskaavat hänet ruuhkaiseen lapsikorjaamoon, jossa epätäydellisille lapsille asennetaan ”futisjalkoja, virtuoosisormia ja enkel’kasvoja”. Mutta ei tarina siihen lopu.
Viisivuotias halusi aloittaa kirjan uudelleen heti sen päätyttyä.
Alexandra Salmela: Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia. Teos 2013.
KIRJA ”Maailma on täynnä jännittäviä ja kiehtovia keksintöjä, mutta tavallisille ihmisille tarjotaan vain leivänpaahtimia, sähkövatkaimia ja parranajokoneita. Miksei SUIHKUMOOTTOREITA?!”
Huippusuositun Tatu ja Patu -sarjan uusimmassa osassa esitellään eri aikakausien keksintöjä. Joka kodin suihkumoottorisetti täydentäisi outolalaisten poikien mielestä 1950-60-lukujen laitevalikoimaa. Televisiot ja pyykkikoneet tulivat silloin koteihin.
Kummat keksinnöt kautta aikojen jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin ilmestynyt Tatun ja Patun oudot kojeet. Siinä esiteltiin aamutoimiautomaatti, jota sovelletaan uudessa kirjassa muinaisegyptiläisten käyttöön. Automaatti piirtää faarao-tyyliin kajaalitkin silmiin.
Historiallinen sivistäminen ei vähennä kirjan viihdearvoa. Kolme- ja viisivuotiaat nauravat ääneen esimerkiksi mammutin syöksyhampaisiin perustuvan kivikautisen viestintäjärjestelmän edessä. Kaksi syöksyhammasta ristissä kasvojen edessä merkitsee: en jaksa tehdä mitään, nukuin viime yönä huonosti. Syöksyhammas kummassakin kainalossa: pitäisikö minun ajaa kainalokarvani?
Yksityiskohtaisesti kuvitettu Tatu ja Patu toimii hyvin myös katselukirjana.
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Kummat keksinnöt kautta aikojen.
Tatun ja Patun keksintöjä menneisyyden ja tulevaisuuden käyttöön. Otava 2013.
KIRJA ”Menopelit. Things that go vroom.”
Hullunkurinen kuvasanakirja perustuu Mauri Kunnaksen piirroksiin, joihin on kirjoitettu asioiden nimet suomeksi ja englanniksi.
Lukutaitoinen lapsi voi etsiä unissaan kävelevää vuohta Herra Hakkaraista pikkutarkan kuvituksen joukosta ja opetella samalla englantia. Mukana on Kunnaksen tuttua huumoria: välipala (snack) on lomalaisen olkihattu, jota lehmä märehtii uima-altaan reunalla.
Kirja opettaa peruskäsitteet esimerkiksi kehonosista, säästä, ajasta, väreistä ja ammateista, mutta siinä on myös runsaasti erikoissanastoa. Lapsi voi pitää vanhemmilleen sanakokeet vaikka merirosvoilusta ja kysyä silmälappua (eye patch), kapyysiä (galley), tähystäjää (lookout) ja asevarastoa (armoury).
Mauri Kunnas: Hullunkurinen kuvasanakirja. Otava 2013.
KIRJA ”Koputus kaikui sisällä talossa. Molli havahtui outoon ääneen. Se ei muistanut koskaan, ei koko otusmuistiinsa, kuulleensa mitään sen kaltaista.”
Mollin suvussa on aina viihdytty omassa rauhassa. Nyt Molli asuu yksin suurta sukutaloa Pääsy kielletty -kylttien takana.
Seinillä on vakavien esivanhempien kuvia ja huoneentauluissa viisauksia kuten ”mies tulee räkänokastakin, muttei tyhjännaurajasta” ja ”yrmeä on ylevä”.
Kun Mollin oveen koputetaan, hän komentaa sisäänpyrkijän tiehensä. Vähitellen oma yksitysalue alkaa kuitenkin tuntua yksinäisyyden alueelta.
Molli perehtyy yhdessäolon ja ystävällisyyden perusteisiin kirjojen avulla. Nauruun kirjaviisaus ei riitä.
Ystävyys on lastenkirjoissa hyvin tavallinen teema, mutta palkittu kuvittaja ja kuvaamataidonopettaja Katri Kirkkopelto on kirjoittanut ja kuvittanut siitä omaleimaisen sadun.
Kolmevuotias on pitänyt Mollia teholuvussa jo pari kuukautta. Hymyilyä opettelevan otuksen irvistykset saavat lapsen kikattamaan yhä uudestaan.
Katri Kirkkopelto: Molli. Lasten Keskus 2013.
KIRJA ”Mikä tahansa olisi mukavampaa kuin kököttää täällä ja odottaa sateen loppumista. Mukavampaa olisi lapioida peräkärryllinen lantaa pellolle. Mukavampaa olisi kieriskellä nokkospusikossa. Mukavampaa olisi vaikka syödä ämpärillinen kastematoja.”
Näin marisee Maukka-kissa. Hänen kanssaan asuu iloluonteisempi Väykkä-koira, joka tarttuu toimeen, eikä jossittele. Myös ystävysten naapurit kylässä kuvataan yksiulotteisina hahmoina.
Tässä ovat lähtökohdat tarinakokoelmalle, jossa käsitellään esimerkiksi kilpailemista, omana itsenään olemista, oikeudenmukaisuutta ja ystävyyttä. Maukka saa monesti lopuksi opetuksen.
Vain yksi asia jää ihmetyttämään: miksi Väykkä on jaksanut Maukkaa jo monen kirjan verran?
Timo Parvela ja Virpi Talvitie: Maukan ja Väykän satukirja. Tammi 2013.
Jaa tämä artikkeli: