Elina Pirinen koskettelee Lumen Valon laulajia Valter Maasaloa (vas.) ja Antti Katajaa Angel-teoksen harjoituksissa. Kuva: Sirpa Päivinen
Angel-teoksessa liikutaan herkkyyden ehdoilla
Nykytanssin kärkinimiin kuuluva koreografi Elina Pirinen ja vanhaa musiikkia esittävä lauluyhtye Lumen Valo löysivät yhteisen sävelen.
– Olin viime kesänä mökillä saunaa rakentamassa, kun tanssitaiteilija Elina Pirinen soitti ja ehdotti yhteistä projektia, kertoo Lumen Valo -lauluyhtyeen basso, Juha Suomalainen.
Puhelusta tuli pitkä taiteen tekemistä ja sen esteettisiä seikkoja koskeva keskustelu.
– Tiesin koreografin maineen ja ajattelin, että harvoin meille tulee näin kiinnostavaa ehdotusta, hän kertoo.
Yleisöllä on Lumen Valosta mielikuva moniäänisten ja säestyksettömien renessanssiajan messukäyttöön sävellettyjen teosten esittäjinä. Nyt yhtyeelle avautui mahdollisuus yhdistää ikiaikainen laulu nykytanssiin.
Angel on yhdelle tanssijalle, kahdeksalle äänelle ja valolle rakennettu teos, jossa Elina Pirinen tanssii soolon. Hänet tunnetaan omaäänisenä ja musikaalisena, Kritiikin kannuksin palkittuna koreografina. Hän on tehnyt klassisiin sävellyksiin perustuvia teoksia, kuten Personal Symphonic Momentin, joka oli näyttämöllinen ruumiinavaus Dimitri Šostakovitšin Leningrad-sinfoniana tunnetulle 7. sinfonialle.
Yhteistyössä oli riskinsä
Yhteistyön alussa Elina Pirinen etsi Lumen Valon laajasta ohjelmistosta inhimillisen kärsimyksen ja unelmien teemoja. Kirkolliset teemat pudotettiin yhteistuumin pois.
– Elinalla on klassisen musiikin taustaa, ja oli kiinnostavaa, miten hän luki meidän musiikkia, sanoo Juha Suomalainen.
Yhtyeen ydinrepertuaarista valikoitui monipuolinen kooste: pari renessanssiajan madrigaalia, Sergei Rahmaninovia, keskiaikaista ja englantilasta romanttista musiikkia, vähän nykyteoksia ja Arvo Pärtiä.
– Aluksi tuntui, etten voi tehdä näyttämöllä yhtään mitään, sillä musiikissa oli jo kaikki. En työskentele musiikin kuvittamisen kautta, mutta kun yhtye laulaa Monteverdiä ihmisen kaipuusta, niin totta kai se vaikuttaa minuun, Pirinen sanoo.
– Kesti myös kauan ennen kuin uskalsin näyttää laulajille, kuinka liikun, ja millainen ruumiillisuuden estetiikka voisi kantaa musiikin rinnalla. Lumen Valo tekee sitä, missä he ovat briljantteja, samoin kuin minä omassani. Yhteistulos nostaa teoksen kolmannelle, kutkuttavan merkilliselle tasolle, hän kertoo.
Suomalaisen mukaan yhteistyöhön sisältyi Lumen Valolle riski, kun lauluyhtye antoi ulkopuolisen ihmisen tulla tontille, joka voi vaikuttaa sen lauluun. Harjoitukset etenivät prosessin ehdoin, mikä myös oli jonkin verran vierasta muusikoille, jotka ovat tottuneet työskentelemään ennalta sovitun ohjelmiston ja tiettyjen esittämiskonventioiden mukaan.
– Mutta riski kannatti ottaa, niin kiehtovaa ja uusia oivalluksia synnyttävää tekovaihe on ollut.
Ylevä ja alhainen kohtaavat
Teoksen nimi Angel ei viittaa hengelliseen vaan henkiseen asenteeseen. Elina Pirinen etsi ylevän musiikin sekä esittämänsä liejuisen, alhaisen ja hauraan hahmon törmäystä.
– Minua kiinnostavat nyrjäytykset, kontrastia tuovien elementtien eri asteet näyttämöllä, hän sanoo.
Angelissa on kyse erilaisten herkkyyksien etsimisestä ja löytämisestä. Ajattelen, että toimin tanssin syvästi kokevan ihmisen sijaiskehona.
Tanssija-koreografi Elina Pirinen
Kun Pirisen esittämä hahmo liikkuu lavalla laulajien joukossa odottamattomalla tavalla, koskettelee heitä ja yrittää löytää paikkaansa ryhmän seasta, vaikeasti sanoitettava kohtaus herättää tunteita.
– Angelissa on kyse erilaisten herkkyyksien etsimisestä ja löytämisestä. Ajattelen, että toimin tanssin syvästi kokevan ihmisen sijaiskehona. Haluan lohduttaa ja tukea sellaisia tyyppejä, ja näitä on maailmassa paljon, ihmisiä, jotka kokevat syvästi ja voimakkaasti, kertoo Pirinen.
– Yritän palauttaa työlläni inhimillisyyden, perusoikeuden olla juuri niin kompleksisesti kokeva kuin on. Inhimillistä ja elollista herkkyyttä pitäisi suojella ja vaalia, sillä jo se tekisi elämisestä parempaa erilaisten yhteisöjen kesken.
Pirinen tarkentaa, että kyse ei ole narsistisesta projektista, vaan laajemmin ihmisyyden ympärillä olemisesta.
– En käsittele teoksissani politiikkaa ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, vaan työskentelen kulttuurimme psyko-sosiologisen ymmärryksen parissa. Koen, että siten työni on osa maailman ja todellisuuksien rakentamista. Elämme kriisien keskellä, ja yksi taiteen tehtävistä on luoda ihmiselle tilaa rakentaa vuorovaikutuksellista suhdetta itseen ja toisiin, tarjota hänelle esimerkiksi mahdollisuus olla vihaamatta ihmislajia.
Opettavainen prosessi
Laulajat eivät näe kaikkea, mitä Elina lavalla "kekkuloi", kuten hän harjoituksissa asian ilmaisi.
– Yhtyeen tehtävänä on keskittyä sointukudoksen polyfoniseen puhtauteen, tapahtui mitä tahansa, sanoo Juha Suomalainen.
– Aluksi hämmensi, kun Elina tuli liki, kosketteli, kuristi, halasi ja otti kädestä kiinni yhtyeen jäseniä, sillä laulaminen on oma pyhä alueensa. Mutta altistuminen näin uuteen tilanteeseen on ollut avaavaa ja hyvin opettavaista. Olen varma, että tämän kokemuksen jälkeen Lumen Valo ei ole enää aivan sama, Suomalainen toteaa.
Jaa tämä artikkeli: