Anna syksyn koskettaa
Luonnolla ja etenkin syksyllä on sinulle tärkeää kerrottavaa.
Syksy hehkuu kuulasta valoa ja maanläheisiä värejä. Facebook-päivitykset täyttyvät kypsyvän marja- ja omenasadon ja lähimetsästä löytyneiden sieniapajien ihastelusta.
Luonnon tarjoamia aineellisia ja aineettomia antimia kutsutaan nykyään ekosysteemipalveluiksi. Luterilainen teologia puhuu Jumalan rakkaudesta ja hänen lahjojensa runsaudesta.
Poikien ja tyttöjen keskuksen (PTK) kouluttaja, ympäristöetiikan tutkija Suvielise Nurmi kannustaa luonnossa liikkujaa ottamaan vastaan myös syksyn hengelliset lahjat.
”Syksyllä voin kokea, miten Jumala on tehnyt kaiken taitavasti minuakin palvelemaan. Lutherin mukaan hyvyyden kokeminen saa ihmisen tekemään hyvää toisille ilman lain käskyjäkin”, Nurmi sanoo.
Syysmyrskyssä käveleminen on Nurmen mukaan hengellisesti puhutteleva kokemus.
”Myrskyn voima muistuttaa omien voimien suhteellisuudesta ja siitä, että ihminen ei ole kaikkivoipa.”
Sekä metsän sato että myrskytuuli puhuvat samalla ihmisen rajoista.
Marjastaja ja sienestäjä joutuu miettimään, ovatko metsästä löytyvät herkut saaneet kasvaa puhtaassa maassa. Myrsky varoittaa sääilmiöiden voimistumisesta ilmastonmuutoksen vuoksi.
Nurmen ja ekoteologi Panu Pihkalan tuore kirja Luontokirkkovuosi (PTK ja Lasten Keskus) tarjoaa virikkeitä kirkkovuoden teemojen ja luonnon kiertokulun yhdistämiseen.
Myös lehtien putoamisella, pimeydellä ja talven tulolla on tärkeää sanottavaa. Luonto näyttää, että elämä uusiutuu kuoleman kautta. Ilman mätänemistä ja maatumista uudet kasvit eivät saisi voimaa. Eläimetkin tarvitsevat talviunta.
Suvielise Nurmi kokee valon vähenemisen ja talven tulon ahdistavana, koska pimeänä vuodenaikana jaksaa vähemmän kuin kesällä. Mutta tässäkin luonnon kuunteleminen on viisautta.
Nurmen mukaan ei ole sattumaa, että tuomiosunnuntai sijoittuu juuri marraskuun loppuun. Luonto muistuttaa, että mikään ei voi kasvaa ja kukoistaa jatkuvasti.
”Harva luova ihminen voi olla kaiken aikaa tehokas. Tarvitsemme välttämättä unta, hiljaisuutta, löysää aikaa, tyhjää tilaa ja luovaa laiskuutta.”
Syksyn kuunteleminen tapahtuu Suvielise Nurmen mukaan konkreettisesti kaikilla aisteilla. Tämä johtuu siitä, että ihmisen minuus ja tietoisuus rakentuvat aistikokemusten kautta. Vain kokemuksen avulla löydämme kosketuksen syvimpiin merkityksiin.
Nurmi neuvookin luonnossa liikkujaa pysähtymään paikkoihin, joissa on hyvä olla. Sen lisäksi kannattaa hypistellä ja tunnustella kaikkea: sammalia ja jäkäliä, sitä mihin katse kulloinkin kiinnittyy.
”Jos maa on kuivaa, heittäydy makaamaan ja katso, miltä vanhat männyt näyttävät alhaaltapäin. Ajattele juuria, jotka kasvavat alapuolellasi ja mieti, mistä puut imevät vuosisataisen voimansa.”
Jaa tämä artikkeli: